Kävimme Timpan kanssa purkamassa koejännitystä Pajusaaressa viime torstaina. Ajatus oli tietenkin kenraali - viime hetken treenit tulevaa koetta ajatellen. Hyvät treenit olikin. Aava sai harjoitella markkeerauksia kaaveiden kanssa, vähän ohjausta uoman toiselle laidalle ja lopuksi otimme koirille vuorotellen hakua. Se olisi saanut mielestäni olla molemmilla koirilla tehokkaampaa. Reiska haki kuitenkin hyvin, kun otti huomioon, ettei se ollut aivan kunnossa kurkkutulehduksensa takia ja Aavakin kyllä toi sitten dameja talteen. Maasto oli sinänsä haastava; paljon heinätupsuja, vesiuomien ylityksiä ja alue suht laaja. Siellä ne kuitenkin mennä porskuttivat. Aivan viimeinen dami tuntui olevan molemmille liikaa ja koska pimeä painoi jo päälle piti toisen ohjaajan lähteä lampun kanssa sitä kaivamaan. Onneksi Reiska pörräsi mukana ja se sai vihdoin pitkän hakemisen päätteeksi damista käryn ja kaivoi sen jostain heinien ja mudan alta. Ihan ok mielellä olin siis lähdössä kokeeseen. Ei ehkä nollaa saataisi sieltä. Lähtö ajatus kuitenkin oli, että tuomari olisi oikeudenmukainen, mutta tiukka.
Viime viikonloppuna oli sitten yhdistyksemme nome-b koe Torniossa. Aavan kanssa starttasimme viimeisen kerran avoimessa luokassa. Koetta tuomaroi Pekka Uusimäki ja tulokseksi saimme avo1. Se olikin sitten Aavan neljäs nome-b:stä. Olin Aavan työskentelyyn aivan tyytyväinen. Itse arvioin maaohjauksessa matkan väärin ja pysäytin koiran liian aikaisin tekemään lähihakua. Pieni korjaus ja sekin meni ihan ok kun koira otti ohjausta hyvin. Eniten koko kokeessa jännitin kuitenkin.. yllätys, yllätys.. vesiohjausta ja markkeja. Matkaan lähetyspaikalta rantaviivaan oli minusta pidempi kuin tänä vuonna muissa kokeissa on ollut. Semmoinen koiran itsevarmuuden syövä matka, jos semmoiseen on taipumusta. Vesiohjauksessa katsoin, että Aava oli hyvin suunnassa, annoin sen keskittyä hyvin ja lähetin matkaan. Se lähti hyvin rantaa kohden, mutta rannassa se lähti rantaviivaa sivulle päin. Annoin sen mennä pienen matkan, koska se on joskus itsenäisesti pulahtanut siitä veteen. Hetken päästä kuitenkin otin ohjat siitä, pysäytin sen ja annoin uuden käskyn eteen. Aava lähti suht määrätietoisesti uimaan kohti vastarantaa ja riista talteen. Voin sanoa, että jännitti. Emäntä taisi täristä kauttaaltaan. Markkien kanssa Aavalle ei ollut mitään epäselvyyksiä ja kun se palautti viimeistä riistaa ohjaajaa jo hieman hymyilytti. Kokeessa näin paljon Aavan tekemisessä hyvien treenien, mutta myös jahtikokemusten tuomaa varmuutta. Paljon tullut varmuutta ja vakautta lisää. Selkäranka ei ole hauras, eikä ohjatessa tarvinnut jännittää sitä etteikö koira toimisi. Todella mukavaa. Kiitos paljon siis kaikille jo tähän astisista kokemuksista joihin olemme Aavan kanssa päässeet mukaan. Kuten facebookissa jo kommentoin; yhtään lintua ei ilman asetta saataisi alas, eikä niitä päästäisi näin noutamaan.. ja treenitkin porukassa on kivempia. :)
Kävimme keskiviikko-iltana treenaamassa samaisessa koepaikassa hieman markkeja ja Aavan kanssa teimme lähes samanlaisen ohjauksen kuin viikonlopun aikana oli voittajaluokassa. Pitkä matka lutakon poikki viistosti, yliuitto vastarannalle ja dami siellä. Kerran Aava lähti pois rännistä ja päätin sen ottaa kokonaan takaisin ja lähettää uudelleen. Varmaan sen olisin saanut ohjattua siitäkin missä se oli menossa, mutta halusin kokeilla, josko linja suoristuisi. Vähän se ehkä suoristuikin, mutta ei paljoa. Koiran ohjasin samalla tyylillä kuin kokeessakin; pysäytys - eteen. Jollain tapaa en haluaisi tuota nimenomaan harrastaa, että pusken sen rantaviivasta ulos.. ei sillä etteikö sitäkin pitäisi harjoitella, mutta haluan, että koira menee suoraan ja siitä veteen ja mielellään yhdellä käskyllä. Vielä se tulee menemään niin.. lisää treeniä vain ja paljon. Onneksi tälle vuodelle ei ole enää startata nome-b:ssä. Saadaan alkaa rauhassa kehittämään ja kasvattamaan päitä sekä osaamista voittajaan. Wt:ssä starttaamme voittajassa ensi kuussa vielä mikäli Aavan juoksut eivät ole alkaneet. Vielä ei merkkejä niistä näy.
Aavan geenitesteistä CNM:n vastaus oli tullut ja se oli puhdas eli terve koira siltä osin. Tappijalkatestistä en saanut vastausta vielä, kun hoitaja ei saanut tiedostoa auki. Eläinlääkärin olisi pitänyt minulle soittaa, muttei ainakaan vielä ole kuulunut.
Tänään perustin fb:kiin kennelin nimellä fb-ryhmän. Sinne on kaikki tervetulleita seuraamaan, josko vain kiinnostaa meidän touhuilut. Vielähän siellä ei paljoa ole, mutta täggään sinne aina uudesta blogikirjoituksesta ja varmasti pentuihin liittyvät päivitykset tulevat sitten sinne ym ym. Eli rohkeasti vain liittymispyyntö tulemaan. Joitain epäonnisia toki jo liitinkin sinne.. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti