Harrastepäivä

Perjantai-päivä oli meillä oikea harrastelupäivä. Töiden päälle ajelin Haaparannalta hakemaan pojan ja koiran, jotta pääsimme ajamaan takaisin Kemiin, jossa veljeni naisystävänsä kanssa odottikin meitä jo rannassa. Sieltä matka jatkui veneellä kohti meille tuttua Martinkaria. Saaressa paistelimme makkaraa, Christian onki pari ahventa ja Aava, kuten muutkin mukana olijat nautimme ulkoilmasta ja hetkestä.

Sorsajahdissa

Aavan kanssa saimme aiemmin päivällä kutsun Sangikseen sorsajahtiin ja sinnehän me ehdottomasti halusimme. Saaresta tultuamme jätin vain lapsen välissä kotiin  ja hyppäsimme Jounin kyytille. Mukaan matkalta tarttui vielä toinenkin ampuja ja suuntasimme pelipaikoille. Jahtipaikka oli kyllä huippu. Heinikkoa, vesialuetta yms. Hetken saimme odotella hämärää ja lintujen lentoa. Ympäriltä kuului paljon ääniä, mutta selkeästi ne innostuivat lentämään vasta hämärän turvin. Hyvin osuivat ampujat ja koira pääsi töihin. Aava nouti hyvin lintuja ja käytti nenäänsä. Yhden noudon kohdalla meinasi jäädä harmitus vaivaamaan ja se pitikin saada ehdottomasti ylös. Aava ei tätä pudotusta nähnyt, koska toinen ampuja ampui sen kauampana. Itselläni oli jonkinlainen mielikuva siitä ja lähetin koiran linjalla sitä noutamaan. Välissä oli vesialue ja hieman heinikkoa+ampuja ohitettavana. Matka ampujan luokse ehkä semmoinen "avo-luokan ohjausmatka".  Sain Aavan helposti sinne, mutta koska heinikon jälkeen koiran kadotti näkyvistä se Aava ehti jossakin välissä juoksemaan kauemmaksi heinikkoon. Otin koiraa takaisin, ohjasin sivulle, annoin hakea yms. Aava tekikin hyvää, laajaa hakua ja näkyi juoksentelevan heinikon aivan takareunassa.. alue kylläkin oli väärä juuri sitä lintua ajatellen, jota kaivoimme. Otin koiran pois. Sitä oli vaikea enää nähdä missä se meni, enkä halunnut painaa sitä tehtävässään. Hetken päästä kävelin hieman eri kulmaan ja lähetin uudelleen Aavan hakemaan lintua. Se lähtikin töihin ja toi linnun.. mutta mielestäni se tuli ylös enemmän siitä suunnasta johon koira oli pyrkinyt ensimmäisilläkin kerroilla enemmän. Eli, ehkä lintu oli siirtynyt.. tai sitten se minusta näytti vain niin eri kohdalta siitä paikasta josta Aavan lähetin töihin uudemman kerran. Jäin kuitenkin miettimään, että josko ensimmäiselläkin kerralla Aava oli menossa oikealle paikalle hakemaan lintua ja minä ohjasin sen siitä pois, kun olin siinä luulossa, että lintu olisi enemmän vasemmalla. Mene ja tiedä. Pääasia että lintu tuli lopulta ylös. Hyvää treeniä meille. :)

Mahtavaa, että pääsimme Aavan kanssa mukaan. Saimme Aavan kanssa hyviä noutoja ja lisää jahtikokemusta sekä näkemystä. Tiputuksia tuli 5-7, joista yksi jäi maastoon. Se liiti osuman jälkeen vielä kauas, joten sitä ei olisi saatu varmasti edes sen illan aikana ylös, kun pimeä painoi päälle. Muut noudettavissa olevat saimme mielestämme ylös. Päivän jälkeen oltiin hieman ehkä väsyneitä, joten kun olin laittanut mukaani saamani linnun täkät valmistumaan seuraavaa päivää varten ja Aavalle ruoan, niin ei tarvinnut juuri unta houkutella. Luultavasti nukahdimme molemmat hymy huulilla. Sen verta hieno päivä meillä oli. Tuhannesti kiitos siitä kaikille osallisille vielä. :)

Aava noutamansa saaliin kanssa.

Lauantai-iltana saimme sitten maistella porukalla Aavan noutamia lintuja, kun laitoimme ne ateriaksi. Maukastahan se oli. Jounin vinkeillä valmistimme ne ja lisukkeeksi Tarjan tekemiä uunipunajuuria, perunaa, mustaherukkahyytelöä ja pippurista kastiketta. Oli herrrkullista.