Cinnaroll`s: On lintuja.. ja Lintuja

Aavan kanssa olemme tässä lähiaikoina käyneet parikin kertaa jahdissa. Sangiksessa kävimme sunnuntai-iltana ja tuossa meidän lähilammilla eilen illalla. Molemmilla kerroilla on ampujat lintuja saaneet ja Aava on päässyt niitä noutamaan. Hyvin on Aava käyttänyt nenäänsä ja kivasti saanut sitä ohjattua. Kerran jopa yrittänyt häiritä ohjaamisella koiraa, kun se oli hienon suoraviivaisesti menossa tiputukselle heinikkoon. Järjen ääni oli kuitenkin tuolloinkin mukana ja lintu saatiin noudettua. Nelisen lintua saimme tuolta reissulta, joista pari päätyi omaankin pakkaseen odottamaan ruoaksi laittoa.

Eilen kävimme sitten lammella. Aavan kanssa menimme hieman Jounin perästä ja menimme passipaikalle hieman väärältä puolen, joten hetken saimme tarpoa. Meidän pomppiessa heinätuppailta toiselle, etsien siitä rämeiköstä jonkinlaista kulkureittiä ampuja tähtäili alati yli lenteleviä lintuja. Muutaman saikin alas ja Aava pääsi töihin. Toinen noudoista oli raana ja se katosikin paikalta ennenkuin koira ehti sinne päinkään. Paluumatkalla Aava kuitenkin nappasi linnun suht likeltä.

Vihdoin pääsimme "perille".. hetken sai tasata pulssia ja hiki valui selkää pitkin. Tuolla sai kaikki elämykset kertalaakista.. raittiin vihvoman tuulen lisäksi kunnon kuntoilut... hyvä hyvä. :D

Siinä puhallellessa tuli jälleen tiputus ja lähetin Aavan noutoon. tämä nouto ei mennyt niin sulavasti; hieman totuttua raskaampi. Aava kyllä lähti aivan ok, mutta erehtyi luulemaan matkalla kelluneita lumpeita kai linnuiksi, oli myös noutamassa kaaveita ja oli uimassa usean käskyn jälkeen kohti, kun Jouni sanoi "hanhi".. siihen ne kaksi kanadalaista suunnittelivat laskeutumista aivan meidän silmien eteen. Aava oli edelleen vedessä, noutotyöt kesken edellisen linnun kanssa.. kysäisin Jounilta; ehkä vain varmistukseksi.. "annetaanko sorsan olla..." Jouni sai hienon osuman toiseen hanhista ja Aava lähti sen noutamaan kärppänä. Se nappasi siitä kiinni ja lähti uimaan rantaan. Onhan se iso lintu. Aava lähes pyytäen ottamaan sen suustaan toi sen rantaheinien läpi. Hieno hetki meidän orastavalla metsästystaipaleella. Hanhea toivoin ja hanhen totisesti saimme.

Hanhen noudettuamme laitoin Aavan noutamaan uudelleen sitä aiempaa lintua, joka edelleen odotti noutajaansa lumpeiden toisella puolella. Lähetin Aavan selkeästi kohti lintua, mutta se päätti lähtä juoksemaan rannan suuntaisesti. Sitä oli tahmea ohjata ja vaikea saada oikeaan suuntaan veteen. Sen kuitenkin sai etenemään sinne. kaaveiden ihmettelyn jälkeen se sai vihdoin jossain kohtaa vainun hyvin kaukaakin ja riista saatiin talteen. Liekö tuo tahmeus johtuisi tulevista juoksuista. Se voisi omaan päähän olla se järkevin selitys sille, että koira tuntui oudolta. Oman koiran kuitenkin tuntee, eikä se tuntunu "normaalilta" Aavalta.

Yksi raana vielä oli hukassa ja sen arvioitiin olevan heinikossa/kivikossa jossain matkalla kohti autoja. Jouni oli tullut kanootilla lammen poikki ja pakkasi kamppeensa sinne. Minä sytyttelin pari lamppua ja koukkasimme Aavan kanssa helpompi kulkusemman metsän kautta likemmäksi arvioitua linnun sijainti paikkaa. Annoin Aavalle käskyn etsiä ja nopeasti lintu olikin jo minulla kädessä. Jouni souteli sen hakemaan ja jatkoimme Aavan kanssa matkaa takaisin autoille. Hieman jopa jännitti yksin kulkea koiran kanssa pimeässä metsässä ja mukava oli kavuta ojanpenkan yli tielle.

Aavan tappijalka testin tuloskin tuli vihdoin. Tulos oli carrier eli kantaja. Ei ehkä odotettu tulos, mutta ei maata kaatava. Täytyy vain ottaa se huomioon. Pienen alkusäikähdyksen jälkeen. kaikki suunnitelmat näyttäisi kuitenkin onnistuvan alkuperäisen mukaan. Huippu juttu.