Kylässä Kouvolassa
Ensimmäinen etappimme oli tosiaan Susanna ja A-P Fontelleilla, jotka ystävällisesti ja odottamatta tarjosivat meille yösijan kotoaan. Siellä meitä vastassa oli mahtavan rauhallinen lauma kultaisia ja mukavan oloinen labbis poika Flin. Flinin ja A-P:n kanssa pääsimme perjantaina vähän jopa treenailemaan ja Aava sai hieman liikettä luihinsa. Vähän markkeerauksia, vähän hakua ja linjaa. Lisäksi kävimme vielä myöhemmin tekemässä pari noutoa vedestä. Kivasti minusta tekivät molemmat koirat ja Flinistä näkyi treenissä aivan erilainen koira kuin kotona, jossa se oli mitä rauhallisin koira. Koiran työskentelyssä oli samaa "painetta" työskentelyssä kuin mitä näkee Timpan Reiskan tekevän töitä. Mukavan näköistä menoa. A-P antoi hyvää mietinnän aihetta siitä miten lähettää koira markkeerauksille. Nyt esim. kakkosissa näytin koiralle suunnan sille jolle ajattelin sen ensin menevän sekä muistutukseksi sille toisellekkin annoin hieman suuntaa kädellä. A-P kuitenkin laittoi mietintä myssyyn ajatuksen, että josko koira saisikin itse valita minkä noutaa ensin. Muistaisiko koira luontaisesti paremmin pudotukset. Tätä täytyy testata. Tietenkin suunnan antamista koiralle tarvitsee siinä vaiheessa kun tuomari kokeessa määrää kumpi heitoista otetaan ensin, mutta noin muuten kehittämään koiran markkeerauskykyä, muistia jne A-P:n mainitsema tapa voisi olla kyllä hyvä ja kuulosti hyvin loogiselle sekä toimivalle.
 |
| Niin kaunista metsää. Ihana kesä tekee tuloaan. Etelässä se oli jo hieman pidemmällä. |
Gordonin koulutuksessa kuuntelemassa
Perjantaina matka jatkui Sysmän kautta Korpilahdelle. Sysmässä pysähdyimme kahvin ja herkkujen verran tervehtimään kummityttöä ja ystäviä. Korpilahdelle saavuimme juuri iltapalalle. Paljoa ei enää sille illalle jaksanut, vaan suihkun kautta petiin odottamaan seuraavaa päivää, jolloin koulutukset alkaisivat aamusta. Parina edellisenä päivänä Korpilahdella oli järjestetty NOWT ja tuomarina olleet Tomi Sarkkinen ja Gordon Hodgson vetivät lauantaina koulutusta omille ryhmilleen ja Tomi vielä sunnuntaina koko päivän. Timpan kanssa olimme lauantain täysin kuunteluoppilaana ja se olikin mielestäni hyvä valinta. Ei tarvinut juuri jännitellä. :D
Gordonin koulutustyyli oli mielestäni hyvinkin perusjuttuja, muistuttaen, ettei koiraa tarvitsisi eikä saisi liikaa ohjailla. Tähän jotenkin Suomessa.. ja etenkin Ruotsissa on tottunut kokeissa ja itsekkin. Aivan kuin vartavasten yrittäisi tappaa koirasta sen luontaisia ominaisuuksia, kuten metsästyskykyä. Kamalan tiukassa ohjaamisessa on myös se huono puoli, että sillä voi jopa häiritä koiraa ja riistan/damin sijainnista tietämätön ohjaaja voi ohjata tottelevaisen koiran pois oikealta alueelta. Koulutuksessa tuli esille monia hyviä kysymyksiä, joihin minusta kouluttajalla oli hyviä vastauksia. Muutenkin hänellä oli monia hyviä pointteja, vaikka kokonaisuus olikin varmasti monelle tuttua oppia. Koulutuksesta poimin mm. ajatuksen valkoisista hanskoista ohjausksessa. Sehän on ollut kai jonkinlainen trendi valkoisten lippisten ja hihojen lisäksi. Tarvitseeko niitä oikeasti....? Voisiko kuitenkin olla niin, että koira näkee ihmisen paljaan kämmenen myös vallan mainiosti..? Voisiko koiran hallinta ja ohjaaminen olla sellaista, ettei sillä huomaamattaan tapa tai saa peitettyä koiran luontaisia ominaisuuksia.
Aluksi ymmärsin Gordonin annin tämän hallinnan ja ohjaamisen suhteen hieman väärin. Aamupäivän ryhmäläisten kanssa teemana oli ohjata koira alueelle, jonka jäljeen mm. lähihaku-pillitystä ei annettu, vaan koiran tuli metsästää dami ylös. Tästä ymmärsi aluksi ettei hän suosi lähihakupillin käyttöä samalla kun hän selitti tuosta liiasta hallinnasta. Ajatus ei kuitenkaan ollut aivan se. Uskoakseni hän tarkoitti, että koiran saapuessa oikealle alueelle annetaan kyllä lupa alkaa metsästämään, mutta annetaan koiran siellä rauhassa sitten työskennellä. Varsin järkeen käypää. Koirahan sitä siellä varten on, että se etsii ja metsästää. Tomin kanssa vielä sunnuntaina asiasta jutustelin ja juurikin hän noin asian ilmaisi. Linjaa mennään niin pitkään kuin tulee uusia ohjeita. Pillityksellä kerrotaan nimenomaan koiralle se, että "etsi siittä". Aivan kuten aiemminkin asiasta ajattelin, jotenkin meni vain itellä pasmat päässä sekaisin.
 |
| Gordon Hodgson. |
 |
| Lauantain kouluttautujia. |
Sunnuntai, Tomin koulutus
 |
| Tomi kouluttaa aamupäivän ryhmää. |
Tomin koulutuksessa olinkin sitten jo Aavan kanssa iltapäivän ryhmässä. Aamupäivän kuuntelin vielä sujuvasti. Tomin koulutuksessa tehtiin lähihaku-käskyn antamista vauhdista, linjoja muisteilla, markkeerauksia maalla sekä vedessä. Lisäksi linjaa/ohjausta vedessä. Kamala kun taas jännitti olla oman koiransa kanssa tekemässä. Hieman Aavalla oli alkuun vauhti hukassa, mutta kun se hoksasi mm. lähihaussa jutun juonta, niin vauhti selkeästi parani.
Vesitreeniin olin erityisesti tyytyväinen. Luotto koiraan ja itseensä oli ennen niitä aika vähäinen, vaikka edellisenä päivänä Aavalle olikin tehty hyvä vesitreeni likellä majoituspaikkoja sijaitsevassa lammikossa. Harjoitus meni kuitenkin paremmin kuin odotin. Ensin veteen heitettiin markkeeraus, jota noutaessa heitettiin eteen uusi dami. Sille koira lähetettiin sitten linjalla. Sydän hakkasi miljoonaa, kun lähetin koiran linjalla eteen. Sinne se sitten kuitenkin molskahti. Ei aivan suoraan, mutta ei se suurta koukkausta tehnyt ja pääasia, että meni veteen sen sijaan että olisi jäänyt rantaheinään keijaamaan. Ihan huippu fiilis.
Toinen harjoitus tehtiin niin, että veteen heitettiin markkeeraus, jota koira lähti noutamaan. Hieman alle puolen välin matkaa markkeeraukselle Tomi ampui ja heitti koiran vasemmalle puolelle damin. Tämä koiran olisi pitänyt vilaista ja pistää muistiin. Ei Aava.. se uida porskutti määrätietoisena markkeeraukselle eikä kääntänyt päätään. Tomi korjasi tämän sitten siinä vaiheessa kun Aava ui takaisin. Sen koira sitten näki. Palautuksen jälkeen koiran kanssa siirryttiin tavallaan pitkälle sivulle, josta koira lähetettiin linjalla sille damille joka sen oli uidessaan pitänyt merkata. Eli hieman sen muistin varaan jäi, että koira muistaa että jotain sinne heitettiin jossakin välissä. Olin aika varma ettei Aava lähtisi suorittamaan tehtävää, vaan jäisi killumaan säälittävän näköisenä matkalla olleen lompareen päälle. Tomi tsemppasi ennen lähetystä ja lupasi käydä kouluttajan roolissa tuuppaamassa Aavan lompareelta mikäli se siihen jäisi keijaamaan. Suunnitelma oli siis valmis. Koira oli epävarman näköinen ja mielessä vilahti.. "oi ei". Syvä huokaus, asetin itseni koiran vierelle ja lähetys damille. Siitä se lähti... eteni lompareelle ihan ok vauhdilla.. tuli sen reunalle ja... lomps.. sinne se molskahti veteen ja jatkoi uimistaan eteenpäin kohti damia. Tomi hölkkäsi rannan reunaa pitkin suurinpiirtein damin tasalle. Itse en nähnyt damia ollenkaan, mutta tomin ohjeilla ohjasin Aavan damille. Aava nappasi damin ja uiskenteli takaisin sinne mistä lähtikin. Ihan huikeaa! Teki mieli hyppiä ja riemuita.
Lopuksi tehtiin vielä drive kahdessa kolmen koiran ryhmässä. Koirat sekä ohjaajat suoriutuivat tehtävistä hyvin. Yhdelle damille lähetin Aavan epähuomiossa linjalla. Olisi ollut mukava lähettää se kuten yleensäkkin markille eli antaa vain vähän suuntaa ja lähetys nimellä. Hyvin se kuitenkin teki ja sain olla siihen kokonaisuudessaan tyytyväinen treenin jälkeen.
Pidennetty viikonloppu hujahti nopeasti hetkeen jolloin auton keula kääntyi taas kohti pohjoista ja kotia. Olipas haikea tunne. Matkalla oli ollut paljon mukavia, loistavia hetkiä ja ennen kaikkea ihania ihmisiä. Onneksi kesä on vasta alussa.. ja onneksi matkaseura kotiinkin oli miellytävä. Perillä Haaparannalla olin vasta yhden jälestä, joten aamulla kellon soidessa teki kovasti mieli jäädä nukkumaan.
Päivän on päässä pyörinyt koulutuksien annit ja hyvä mieli. Varmasti suurin anti ja oikein viikonlopun teema oli luottaa itseensä sekä koiraansa, ei tehdä asioista ongelmia itse, nauttia koiran kanssa olemisesta ja tekemisestä. Unohtaa mahdolliset virheet ja ohittaa ne olan kohautuksella. Tehdä vain sitä omaa juttua oman koiran kanssa. Joskus ei onnistu kaikessa, joskus onnistuu sitten hyvinkin. :) Kiitos kaikille mukavasta viikonlopusta.
Timo Korvolalle ja Timo Pennaselle suuri kiitos kuvista. Ihan huippua, kun on hyviä otoksia meistä.
 |
| Flatti , me Aavan kanssa ja Aleksi. Kuvan ottanut Timo Korvola. |
 |
| Aava lähetys drivessa. Kuvan ottanut Timo Korvola. |
 |
| Aava palauttaa. Kuvan ottanut Timo Korvola. |
 |
| Aava palauttaa. Kuvan ottanut Timo Korvola. |
 |
| Aava hyvässä vauhdissa palautuksessa. Kuvan ottanut Timo Korvola. |
 |
| Kuvaaja Timo Korvola. |
 |
| Kuvaaja Timo Korvola. |
 |
| Tälläsia treenikavereita tällä kertaa. Itse en näitä onneksi nähnyt. Kyllä mieltä puistatti ilmankin. Kuvaaja Timo Korvola. Varmasti en tältä sylkäisyltä saanut aivan kaikkea ajatuksia tähän ulos, mutta lisäilen tuumailuja samalla kuin lisään muutaman reissukuvan lisää. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti