Niittytreenit ja veriä kuohuttavaa vesitreeniä

Kävimme sunnuntaina Markuksen ja Timpan voimin treenaamassa koiria Vähämaan niityillä ja kahdessa eri rannassa tehtiin hieman vesitreeniä.

Maatreenit

Niityllä tehtiin markkeerauksia ja hieman linja+lähihakua. Mielestäni kaikki koirat teki hyvin töitä. Aava ja Reiska teki yhtäaikaa ja Utu Markuksen kanssa sitten myöhemmin yksinään.

Koirille tehtiin niityn keskivaiheille ja toiseen päähän pitkiä merkkeerauksia; ykkösiä ja kakkosia. Selkeää kiintopistettä ei aina ollut.

Lisäksi tehtiin markkeerauksia niin, että Markus meni heittämään markit hieman metsän sisään ja koirat lähetettiin niityn poikki niille. Nämä markit osoittautui koirille alkuun hankalaksi, mutta muutaman toiston jälkeen alkoi sujua jo paremmin.

Linja+lähihakua otettiin markkien välissä, jolloin Markus heitti toiselle markin ja toinen koira lähti ennen sitä linjalle. Kun toinen palautti lähetettiin toinen koira hakemaan markkia.

Oikein hyvä maatreeni. Pitkästä aikaa pitkiä markkeerauksia metsään vähän peitteisempiä ja niityllä näkyvämpiä.

Utulle tehtiin lähirannassa hieman markkeja ja eteenlähetyksiä veteen. Pari damia karkasi virran mukana, joita yritin Aavan kanssa kalastella toisaalta. Koira ei ollut kuitenkaan motivoitunut lähtemään veteen. Sen mielestä siellä ei ollut mitään. Tilanne oli huono. Koira piti napata nopeasti autosta, kiirehtiä ryteikön lävitse rantaan alavirtaan ja yrittää nähdä dameja. Kun dami ilmestyi uomasta näkyviin iski kiire yrittää saada koira virtaan ja damin ylös. Ei sellainen vielä Aavan kanssa onnistu.

Vesitreeniä

Jälkikäteen ajateltuna.. liekö tätä treeniä olisi kannattanut tehdä, ei ainakaan kokonaisuudessaan. Mutta tehty mikä tehty. Pitää yrittää oppia seuraavaan.

Aavalle tehtiin vesitreeniä venerannassa. Sille heitettiin dameja veteen ja lähettelin sitä linjalla niille. Se joutui lähtemään ruoholta ja etenemään lyhyehkön pätkän kivikkoista rantaa alas veteen.

Sain tehtyä muutamia hyviäkin lähetyksiä ja ohjauksiakin vedessä, mutta jotenkin veteen menot kalvasivat vielä mieltä. En ollut nähnyt vielä semmoista todella hyvää veteenmenoa+noutoa. Koira alkoi selvästi olla kylmissään ja ehkä jopa  väsynyt. Siitäpä se sitten alkoi taas tökkimään. Se pysähteli vesirajaan ja sen olemus oli jo lähetyksessä ihan "rottamainen". Sen silmistä näki ettei se halua enää tehdä. Tympäsy x 100. Treeni sai olla siinä. Koiralle loimi niskaan ja autoon.

Myöhemmin koiran lämmettyä kävin tekemässä sille vielä muutaman onnistuneen noudon samassa rannassa. Ne menikin sitten hyvin ja sain jopa ohjattua koiraa taas hyvin vedessä.

Kotiin tullessa huomasin, että Aava oli loukannut taas tassunsa. Lattialle jäi pitkän aikaa verilaikkuja ja tarkastin anturat. Sille oli tullut vekki ainakin yhteen anturaan, josta vuoti paljolti verta.