Päätin iltasella ottaa vielä Aavan kanssa vähän treeniä. Mielestäni suunnittelin treenin hyvin ennen kuin aloitimme, mutta ilmeisesti en tarpeeksi. Treenin alkupää tökki koko ajan jotenkin.
Otin koiran ulos ja jätin sen pihatielle istumaan. Itse kävelin niityn toiseen laitaan, tökkäsin ohjauskepin pystyyn heinään, piilotin dameja heinien alle muutamia kappaleita ja heitin toisilla dameilla markkeerauksia sekä näin hajuja alueelle. Nämä damit keräsin sitten pois. Kävelin linjasta vasemmalle puolelle, jonne vein toisen kepin ja heittelin sinne mustat damit. Tätä koira ei nähnyt, koska alue jäi ladon taakse. Palasin aiempaan suoraan linjaan ja kävelin siitä koiran luokse.
Ensimmäisen lähetin suoraan tieltä. Aava joutui tekemään kovasti töitä alueella, jotta se löysi damin heinikosta. Toisella tai ehkä kolmannella lähetyksellä Aava alkoi poukkoilemaan pois alueelta ja se piti toistuvasti pysäyttää ja ohjata sinne takaisin. Kävin jopa välissä motivoimassa damin uudelleen ja jätin toisen näkösälle yhdessä kohtaa, jotta se olisi varma, että siellä jotain on, eikä lähtisi tyhjää laajentamaan. Vihdoin se alkoi onnistumaan suoran kanssa.
Epäilen, että tuon veivaamisen aikana Aava jossain kohtaa on havainnut sen toisen kepin vasemmalla sivulla, koska muutamien onnistumisien jälkeen otin etäisyyttä tiehen kävelemällä toiselle niityllä ojan ylitse ja sieltä lähettäessäni alkoi veivaus sen sivun kanssa. Lähetin suoraan ja useita kertoja koira koukkasi ladon kulmalta näkymättömiin ja oli menossa vasemmalle kepille. Kävelin sitten likemmäksi ja likemmäksi suoran keppiä ja vihdoin sain Aavan sinne menemään. Sitä ennen olin saanut sen lukkoon niin, ettei se lähtenyt muutamaa metriä eteenpäin tai se jäi välillä seisomaan ihmeissään, että mihin hän on matkalla. Erehdyin sille sanomaan, jopa "ei" yhdessä linjalähetyksessä, kun luin sitä väärin. Otin sitten niistä ilon irti ja kutsuin sitä iloisesti luokse. Palkkasin sen sen siitä hyvin ja kokeilin muutaman askeleen jälkeen lähettää uudelleen. Ei niin hyvä treeni siis.
Päädyin sitten vaihtamaan linjapaikan kokonaan uuteen, ladon toiselle puolelle. Keräsin vasemman sivun damit ja kepin pois ja keskityin täysin pitkään suoraan linjaan. Kävelimme aina toisen niityn päähän saakka ja lähetin sieltä Aavaa. Tämä toimi ja linjat menivät varmasti suoraan. Muutaman linjan jälkeen päätin harjoituksen riittävän. Koira vaikutti jo sen verta väsyneeltä. Vaikutti jo aiemminkin. Kävelin Aavan kanssa hakemaan keppiä ja jäljelle jäänyttä damia. Matkalla heitin vielä markkeerauksen ladolle, jonka Aava sai noutaa linjakepiltä. Sinne taas heitin yhden, jota hakemaan lähetin sen niityn toiselta reunalta kodin puolelta. Nämä Aava teki erittäin varmasti. Jopa ohjaajan ollessa selvästi väärässä viimeisen damin sijainnista. Onneksi koira tiesi.
Selviä virheitä treenissä oli, että tein juuri sulaneeseen niittyyn liian vaikean treenin. Oletin, että koiralla olisi joku selkeä muistikuva aiemmin tekemistämme vastaavanlaisista treeneistä ja että damit kestäisi piilottaa. Ehkä märkä heinä peitti liian tehokkaasti hajuja, mutta toisaalta Aava on nyt paljon käyttänyt jalkojaan ja vähemmän nenäänsä. Tässä olisin voinut ainakin sen yhden haetuttaa niin, että se olisi näkyny hyvin heinän päällä. Lisäksi yhdellä linjalla arvioin koiran katsovan vasenta linjapaikkaa ja tässä kohtaa sanoin sille selkeän "ei". Tuloksena, se ettei koira lähtenyt enää mihinkään.. olinhan juuri kieltänyt sitä.
Ja mitä hyvää tässä treenissä sitten oli... No ei juuri paljoakaan, mutta koska jotain positiivista olisi hyvä kaivaa niin, mietin nyt sitten seuraavanlaisia: sain tehtyä väärin menneessä treenissä iloisia luoksetuloharjoituksia, koira palautui äkkiä virheistä (ohjaajan virheistä), ohjaaja älysi tehdä uuden, paremmin toimineen harjoituksen, pääsin palkkaamaan koiran pilliin pysähtymisestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti