Treeniräpäsyjä

Sunnuntain harjoite

Sunnuntaina taas nope-ryhmän jälkeen paistoimme makkarat ja otimme koirinemme pienen harjoitteen. Riviin asettautui Aavan lisäksi pari tollerityttöä ja avustajat lähtivät metsään tekemään ajoa eli heittelivät siellä dameja, ampuivat, läpsyttivät käsiä ja "kalkattivat". Sitten ajo päättyi ja koiria yksi kerrallaan läheteltiin taimikko-alueen ylitse hakuun. Aavan on joskus ennenkin tehnyt tämän tyylisen haun, joten en epäillyt sen menevän metsään tai muutenkaan epäillyt etteikö se tehtävästä suoriutuisi. Se katseli tarkkaavaisena metsää kohti ajon aikana, kuten myös tollereiden alueella työskennellessä. Hieman se ihan ensimmäisen tollerin noudon aikana äänsi, mutta hillitsi itsensä suhteellisen hyvin torujen jälkeen. Omalla vuorollaan se työskenteli sinnikkäästi ja tehokkaan oloisesti. Avustajat metsästä tullessaan olivat sitä mieltä, että sen vauhti oli vain nouto noudolta kiihtyneet. Viimeistä damia Aava sai hakea hieman kauemmin. Se meni alueelle tuulen yläpuolelta, damin jäädessä tuulen alapuolelle. Se sai näin perata aluetta tarkemmin. Dami, jota se haki oli alueen viimeinen ja se oli hieman aiemmin noudetuista erillään sivulla, aukeammalla hangella, taimikon juuressa. Se kuitenkin perkasi alueen niin, että dami vihdoin löytyi. Tämän kaltainen harjoitus olisi mukava tehdä pian uudelleen, jotta koira saisi harjaannusta ampumiseen, toisten koirien työskentelyyn ym. samanaikaisesti montaa asiaa.

Ajo-/hakualue

Ajo-/hakualue sivusta. Punainen näyttää lähetyslinjaa.

Aava palauttaa hausta

 

Tiistai koitti

Tänään kun sain raavittua itseni ylös sängystä, päädyin ulos katsellessa mennä tekemään molemmille koirille hieman jotain niityn päälle. Aurinko paistoi, eikä tuulta ollut kuin vireeksi. Josko se kevät sieltä...

 

Zurin ohjauksia

Otin ensin mukaani Zurin. Sen kanssa teimme hieman ohjauksia. Damit tuttuun tapaan sivuille ja taakse. Siitä sitten lähettelin lyhyeltä etäisyydeltä Zuppuraa. Osa lähetyksistä meni hyvin; osa vaati takaisin ottoa, kun se oli menossa väärälle damille. Toisella yrityksellä se lähti kuitenkin aina oikeaan suuntaan motivoi uudelleen tai ei.

Zurin kanssa pitää todella ajatella, että sen kanssa todellakin työskentelee iloisesti. Esimerkiksi "ei:n" huutamisen jälkeen se menee luimuun, joten siitä palautumiseen tarvitaan erittäin lentävän iloinen olemus, jotta työskentelyä voidaan jatkaa ilman kiemurointia. Tämän mielentilan saavuttaminen on ainakin itsellä ollut monen vuoden harjoittelun työvoitto. Vaatimukset ovat pienelle punaturkille olleet isot ja väliin on unohtunut mukava yhdessä tekeminen, joka mielestäni on juuri tollerin polttoaine mielenkiintoisten harjotteiden ja muuten hyvän yhteistyön lisäksi. Niitä vaatimuksiakaan ei tietenkään pidä unohtaa, mutta niissä tulisi ottaa huomioon tollerin perusolemus ja sen "kapasiteetti" työkoirana. Ei aina niin yksiselitteinen rotuna, mutta ehkä se juuri tekeekin siitä niin sydämellisen ja rakastettavan rodun. Meillä on uskoakseni tasapaino alkanut tässä asiassa löytymään, kun ohjaaja saa väliin purkaa suurinta tarmoaan ja intoaan the Minkin kanssa, joten kaikki paine ei kohdistu Zuppuraan. Treenailu pysyy rennompana yleensä.

Aavan päivän treeni

Aavalle rakensin sen näkemättä treenin. Sille on jo paikat muodostuneet niin tutuiksi, että se selviää niistä motivoimattakin. Joskin.. aion ne jatkossakin motivoida välissä. Vein niityn toiseen päähän kolme mustaa damia linjamaaleiksi ja lisäksi tein lähialueen samaan pihan penkkaan kuin viimeksikin. Penkan heinikkoon piilotin viisi kävyn kokoista lähihakudamia. Hain Aavan sisältä ja aloitin lähettämällä sen linjalla niityn päähän. Ei ongelmaa, sinne meni ja sieltä tuli. Seuraavaksi lähetin sen linjalle, mutta pysäytinkin sen matkalla. Ohjasin sen siitä sitten sivulle. Ensimmäisellä käskyllä Aava oli menossa kuitenkin jatkamaan linjaa, mutta uuden pysäytyksen ja lähetyksen jälkeen se meni jo oikeaan suuntaan ja alkoi hakemaan alueelta. Pian se löysikin damin. Näin tein parisen kertaa eli linja+pysäytys+ohjaus oikealle sivulle minusta katsottuna.

Hakualueelle jäi vielä pikkudameja, joten kävelin Aavan kanssa tien reunaan ja lähetin sitä sieltä kohti hakualuetta. Ennen aluetta pysäytin sen ja annoin käskyn etsiä. Muutamaa se haki hieman pidempään ja kävi poissa alueeltakin palaten siihen kuitenkin. Ennen viimeistä lähetystä heitin sille markkeerauksen oikealle puolelle. Se jäi häiritsemään sitä selkeästi, koska se linjalle lähetyksen jälkeen koukkasi sitä damia kohti. Kielsin ja otin sen takaisin viereeni. Lähetin uudelleen oikeaan suuntaan ja tällä kertaa se teki oikein ja palautuksen jälkeen se sai markkeerauksen noutaa. Ehkä olisin voinut selkeämmin sille kertoa, että markkeerausdami jää odottamaan. Mutta, onnistuminen loppuun kuitenkin.

Treenin aikana Aava vaikutti väliin hieman "laiskalta". Aivan kuin vire olisi kadoksissa, sellainen lötkön näköinen juostessa. Se kuitenkin suorittu sille annetut tehtävät, mutta olisi se voinut pirtsakammalta näyttää. Pitänee seurailla sen työskentelyä nyt, että miltä se vaikuttaa.