Aavan kanssa olimme Teijo Kostianin luotsaamassa AVO-ryhmässä. Ryhmä koostui 6 koirakosta, jossa muut olivat käyttölabbiksia ja lisäksi yksi tolleripoika. Tolleri tosin oli mukana vain ensimmäisen päivän, kun muut koko koulutuksen. Ennakkoon jännitin.. no useaakin eri asiaa, mutta esimerkiksi sitä, että olemmeko koulutustasoltamme vielä kovinkin kaukana avo-luokasta ja laahaammeko koulutusta sen takia. Toinen jännitystä nostattava ajatus oli, että tekisikö Aava koulutuksessa edes niitä asioita, joita se osaa. Mielestäni pärjäsimme kuitenkin kokonaisuutena hyvin tai ainakin riittävästi. Osassa tehtävissä Aava sai ohjaajan välillä hämilleen tekemisillään, joko positiivisessa tai negatiivisessa mielessä. En tiedä kuinka koiraan vaikutti ohjaajan jännitystila, joka oli taas pettymyksekseni valtava. :/
Ensimmäisen koulutuspäivän aamuosio tuntui olevan enemmän ulkoluentoa. Paljon tuttua asiaa miten kuuluisi toimia, miten kouluttaja toimisi, paljon perusteita. Vaikka tämä alkuun tuntui osittain turhauttavalta ("tätäkö tämä tulee olemaan"), niin tämä toimi kuitenkin hyvänä muistutuksena itselle sekä jonkinlaisena tutustumisena myös kouluttajaan. Jokaisella kun on se oma tyyli olla koiriensa kanssa ja mielipiteensä. Aamupäivän aikana teimme kuitenkin muutamia tehtäviäkin, joissa koirakot, Aava mukaan lukien onnistuivat hieman haparoiden. Paljon seuraamista (walk up), passityöskentelyä rivissä, markkeerauksia ja iltapäivän puolella pieni ohjaus-lähihakutehtävä. Tässä koiralle heitettiin markkeeraus mäen päälle tielle, seurautettiin koira lähetyspaikalle ja lähetettiin linjalla kohti damia. Koira pysäytettiin välillä ja annettiinkin suunta sille oikealla sijaitsevalle lähihakualueelle. Tässä tehtävässä Aava meni linjaa hieman vauhdikkaasti, kutsuin sitä takaisin päin ja drillasin käskyn. Sieltäpä se dami sitten löytyi. Tässä kouluttaja kehoitti miettimään lähihaku-pillitystäni, olisiko se syytä vaihtaa, koska koira ei kuulisi moista "hyrinää". Jäin miettimään, kuinka helppo tämä pillitys on sitten lähteä vaihtamaan ja kuinka tarpeellista se olisi. Kuuleeko koira sitä kauemmas vai ei.. kuuleeko/erottaako se todellisuudessa mitään äänijaksoja kauempana huminassa, tuulessa tai tyrskyissä. Kuuleeko se pillin piippauksen vain sieltä täältä??
Iltapäivällä, ruokailun jälkeen aloimme tekemään enemmän linjoja. Pitkiä sellaisia. Koirille motivoitiin muistipaikaksi niityn reunassa tönöttävä puuryteikkö. Sinne sitten lähettelimme koiriamme niityn eri suunnista. Välillä koirakot onnistuivat hyvin, välillä vähän huonommin, jolloin ohjaaja käveli koirineen likemmäksi maalia ja lähetteli sieltä. Tälläisessa usean osan/päivän koulutuksessa miulla menee helposti sekaisin missä vaiheessa tehtiin mitäkin, joten kaikki nyt ei sitten tule juuri siinä järjestyksessä kun ne on koulutuspäivien aikana tehty. Kuitenkin, toisena päivänä teimme jo heti aamusta alkaen enemmän ja tehtäviä vaikeutettiin myöhemmin tekemällä esim. linjaan väliin hajualue ja heittämällä siihen markkeeraus. Kun koira oli sen hakenut, se lähetettiin linjalla siitä ylitse. Paljon linjoja sinne samaan puupusikko-ryteikköön eri suunnista.
Yhdessä linjassa, Aavan sektori oli ärsyttävän laaja. Se juoksi hetken oikeaa aluetta kohden mutta samalla kaarsi kokoajan hieman oikealle, jolloin lopputulos oli kaukana oikeasta alueesta. Se kuitenkin korjasi itse itsensä, päätyen damialueelle.
Teimme myös hieman pidempiä markkeerauksia ja samaan paikkaa linja+lähihakualueen, jonka tiimoilta meillä olikin leikkisästi eyewipe-kisa. Ketään ei kuitenkaan eyewipattu. Aavan kuitenkin ohjautui linjassa hieman vasemmalle puolelle, jolloin sitä joutui ohjailemaan enemmän ja ohjaajan virheestä se kävi metsässä hetken aikaa etsimässä väärältä alueeltakin. Saimme kuitenkin damin talteen. Ilmoitin ihan ääneen, etten ollut tyytyväinen suoritukseemme. Kouluttaja kuitenkin oli kanssani eri mieltä ja kaivoi suorituksesta hyviä puolia, kuten sen, että koira pysähtyi pilliin ja toimi sille antamieni ohjeiden mukaisesti juuri kuten ne aina sille annoin. Hänestä pelkästään jo se olisi ollut peukkujen arvoinen, mutta että lisäksi dami tuli talteen. Tähän tulisi kuulema olla tyytyväinen. Mie työstän tätä ajatusta vielä.. ;) Se ei ollut suoraviivaista, eikä etenkään sitä miten minä mielestäni työskentelen koirani kanssa. En pidä juoksentelusta ja epätarkkuudesta.
Itselleni ehkä mukavin ja mieleen jäävin harjoitus oli sellainen, jossa kävelimme ensin niityn poikki metsään ja kiipesimme koirinemme kallion harjalle. Jätimme sinne koirille dameja ja tulimme alas, niityn toiseen reunaan lähettämään. Koiran oli siis juostava ensin koko niityn poikki, pujahdettava metsään, kiivettävä kallion rinnettä pitkin ja haettava dami. Tässä vielä loin itselleni lisäjännitystä sekä mustelmia kyynärpäähän ja reiteen, pyllähtämällä märän oksan kantilta Aavan päälle. Onneksi koira säilyi emännän painosta ehyenä. Se raukka oli aivan mielinkielisenä, kun ei saanut selville mitä tapahtui ja miksi mamma yhtäkkiä rojahtaa hänen päälleen. Mietinkin, että lähteekö Aava metsään ollenkaan, mikäli se yhdistää sen sitten tähän negatiiviseen kokemukseen. Hyvin se sinne kuitenkin painoi. Juoksi suoraan ja singahti arkailematta metsään. Olin erittäinkin tyytyväinen.
Ihan lopuksi teimme dami-kujaa, jossa markkeerauksia heitellään eri tasoille. Kauemmas, likemmäs ja taas kauemmaksi. Aava käytti selvästi enemmän jalkojaan ja järkeään. Se juoksi väliin dameista ylitse kerta toisensa jälkeen.. ärsyttävä otus. Tätä kun on treenattu kotimaisemissa niin monet kerrat ja jopa onnistuen. Kyllä pisti vihaksi. En tiedä alkoiko sillä jo pitkä päivä sakkaamaan sitten. Sekin on mahdollista, että keskittymiskyky oli jossain ihan muualla.
Reissu oli kaikkinensa aivan mahtava. Kannatti lähteä. Ihania ihmisiä, hyvää ruokaa, uusia kokemuksia ja antia koulutuksesta jäi paljon. Osassa asioissa sain itselleni varmistusta, että oikeassa suunnassa ollaan. Koiraan ja itseensä tulisi luottaa enemmän. Koira osaa ja muistaa. Mitään kamalia virityksiä koiran treeneissä tarvitse välttämättä tehdä, vaan hyvinkin yksinkertaisilla treeneillä voidaan päästä kohtuu tuloksiin. Koira voisi osata jo ikäänsä nähden enemmän ja olla varmempi, mikäli sille sellaista kehittäviä tehtäviä tehtäisiin. Mutta toisaalta, kouluksen koirat olivat pitkälti samassa tasossa ikähaarukaltaan 2-7 vuotta. Mitään suurta ajatusta kauden eka startista ei muodostunut päähän. Enemmänkin sitä, että haluan treenata meitä parempaan kuosiin, valmiimmaksi, enemmän eteenpäin. Tuntuu turhalta lähteä räpeltämään kokeisiin, kun omat ajatuksetkin tuntuvat olevan esim. ohjauksissa vähän jäässä.
 |
| Aava odottaa vuoroaan |
 |
| Aava rentoutui jo loppuajasta pötköttelemään ruohikkoon |
 |
| Yhteiskuva koirakosta |
 |
| Kotimatkalla pääsin vielä ulkoruokintaan. Niin oli kyllä hyvää. |
Koulutuksesta muutamia mieleen jääneitä treenijuttuja
- linjoja puskista ja tolpista ohitse
- pitkiä linjoja
- linjoja metsään, metsässä, ryteiköistä lävitse
- palkkausta myös pilliin pysähtymisestä
- ristikkoa usein
- sivusuuntien kasvattamista damijonolla
- markkeerauksia lähelle ja kauas
- markkeerauksia näkyvillä dameilla, markkeerauksia hieman näkymättömillä dameilla
- ylityksiä, ei sallita kiertoja
- koiran eleiden lukemista, dameille valitussa järjestyksessä
- opetetaan koiralle sana "siellä, muista" ym.
- opetetaan koiralle sana "jätä"
- treenataan iloista varmaa luoksetuloa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti