Parkkipaikkatreeniä

Tämän päivän treenipaikalle pääsy kangerteli hieman ja pahaa mieltä tuli roppakaupalla. Tarkoitus oli ehtiä treenaamaan kerrankin valoisalla jotain, mutta monien sattumusten summasta pimeä painoi vahvasti päälle. Yhden auton irroitus-projektin jälkeen ajelin kohti kotia. Kiukkuisena, mieli mustana. Mietin, että kannattaako edes yrittää treenata mitään enää vai ajaa vain kotiin. Päädyin sitten kuitenkin erään varaosaliikkeen pihaan tekemään vähän jotain.

Otin autosta molemmat; Aavan ja Zurin. Istutin ne riviin ja tein niille hieman malttiharjoituksia heitellen dameja niiden ympärille. Noutaa niitä ei saanut. Zuri yritti kerran-pari napata yhden lennosta, mutta muuten ne olivat oikein maltillisesti.

Tämän jälkeen kokeilin hieman ehkä uhkarohkeaakin harjoitusta. Heittelin koirille markkeerauksia ja siirryin sen koiran viereen, jonka lähetin noutoon. Toinen odotti, jos odotti. Zurilla oli tässäkin hieman ongelmia Aavan lähtiessä noutoon. Eli sillä ei vielä asia ole aivan selvä, että omalla vuorolla mennään. Zurin lähetän noutoon sanalla "hae" kun taas Aavan lähetän aina nimellä. Mikäli olisin ollut fiksu jo aiemmin, olisin lähettänyt Zurinkin nimellä noutoihin aina. Selkeästi käskyn vaihto ei kuitenkaan onnistu enää. Se luo koiralle liikaa epävarmuutta lähetykseen ja johtaa turhiin käskyihin ja hokemiseen. Zurin kanssa keskityin taas vähän palautuksiin ja mukavan tekemisen tunteen takaisin saamiseen. Ehkä se vielä löytyy. En ehkä tätä vuorotellen markkeeraus-harjoitusta nyt jatkossa enää kokeile. Mielestäni turhan epäselvä koirille kun ohjaaja on sama, vaikka lähetyskäskyt ovatkin erilaiset. Mieluummin jotain selkeämpiä, yksinkertaisempia harjoitteita.

Zurin laitoin tämän jälkeen autoon. Se oli mielestäni saanut pääkopalleen jo sen verta kuormitusta. Aavan kanssa sen sijaan otimme vielä linjaa ja ohjausta. Vein parkkipaikan toiseen päähän mustan damin, selkeästi näkyviin lumipenkkaan. Palatessa tiputin ns. palkkapallon linjan oikealle puolelle, niin ettei koira sitä nähny. Aava linjalle, johon se lähtikin hyvin varmasti. Pallopaikan kohdalla pysäytyspillitys. Aava reagoi siihen hyvin ja nopeasti, mutta ei ymmärtäny ohjausta oikealle. Yritin vahvistaa kropallani siirtymällä muutaman askeleen oikealle, mutta siitä huolimatta Aava teki menoa linjalla olevalle damille. Sain sen kuitenkin pysäytettyä edelleen. Kutsuin itseeni päin ja pysäyttelin kunnes se oli jälleen ohjauslinjalla. Rauhoitin koiran siihen. Annoin kropalla selkeän avun rauhallisesti sekä käsi rauhallisesti sivulle.. ja "jo!". Siellähän se pallo oli! Voi mitä riemua oli silminnähden nähtävissä Aavasta. Sen jälkeen se tiesi mihin sen on mentävä. Suoraa linjaa ja lujaa. :) Miun minkki. Pari tuollaista samanlaista, hieman ohjauspallon etäisyyttä muuttamalla eli koira juoksi pidemmän matkaa suoraa linjaa ennen pysäytystä.

Siinäpä sitä sitten oli. Kello painoi päälle ja oli aika ajella kotiin koiruuksien kanssa. Harmitti, että hieman erilaiseksi kuviteltu päivä muuttui parkkipaikan "suunnittelemattomaan" ex tempore-treeniin.




Treenin aloitusta...