Koiramaisia suunnitelmia

Mihin sitä ihminen muuten ns. ylimääräisen aikansa käyttäisi kuin koiramaisiin hommiin? Eilen kävin opiskelemassa hieman koekalenterien käyttöä ja ensi vuoden puolelle onkin sitten urakkaa kerrakseen yrittää pitää lankoja käsissään. Epäilen yksin onnistuvani, mutta ehkä saan apua. Jonkinlaista raamia haluttaisi tehdä ensi vuodelle. Monasti on näyttänyt käyvän niin, että jos minkäälaista suunnilmaa ei ole eikä asioissa ole ajan hermoilla, on  tuppanut jäämään kaikesta kivasta paitsi. Huomannut liian myöhään, jo ilmoaikoijen umpeutumisen mentyä, että "tuokin olisi ollut kiva". Koekalenteria on siis siinäkin mielessä tutkailtu ja surffailtu eri sivustoilla katsastamassa tulevia koulutuksia, leirejä yms. Aika vähän tähän astisista on löytänyt tietänsä oikeasti meidän toimintakalenteriin.

Treenisuunnitelmia

Aavan ja Zurin treeneihin kaipaisin jonkinlaisen rungon ja tavoitteen mitä kohti lähteä kulkemaan. Paljon on asioita, joita etenkin Aavalle pitäisi avo-luokkaa varten opettaa. En tiedä auttaisiko jonkinlaisen listan tekeminen asiassa. Mielessä ainakin pitää alkaa käymään näkemiään avo-kokeita lävitse. Josko sieltä kautta muistuisi mieleen asioita, jotka ainakin tulisi olla kokeiltuna.

Näyttelysuunnitelmia

Hieman katselin myös näyttelykalenteria sillä silmällä, että josko Zurin ja Aavan veisi näytelmiin ensi vuonna. Siitä onkin aikaa kun olen itse koirani esittänyt kehässä, joten paljon treeni tulemme tarvitsemaan. Etenkin meidän hyrrä-rulla-Aava, jonka sain hädintuskin seisomaan loimikuviin. Mutta, josko tässäkin asiassa oikeanlainen treeni ja asenne auttavat. Näin alkuun olen nyt ajatellut, että katson joitain lähinäyttelyitä, joihin voisimme mennä. Aavan kanssa tulostavoitteethan ovat juuri sen H:n verran, vaikka se minusta niin nätti ja sievä pieni minkki onkin. Tuomari voi olla sitä mieltä, että se ei istu vallalla olevaan rotumääritelmään. Zuppuraa taas mukava mennä käyttämään muuten vain.

Pentuesuunnitelmia

Zurin pentusuunnitelmia olen nitkauttanut eteenpäin. Olen yrittänyt sille katsella ja miettiä urosta. Hyvä ystäväni Oulun seudulla on auttanut tässä asiassa minua suuresti. Tällä hetkellä Zurille olisi yksi hyvä vaihtoehto, mutta koska tarinalla on vasta raamit ei siitä sen enempää vielä. Jännitystä elämään. Kuitenkin Suomessa anomani kennelnimi on siirrettävä tänne Ruotsin puolelle ja sitä olen selvitellyt. Kiire ei tällä saralla tunnu vaivaavan elämääni.

Suunnitelma nyt kuitenkin olisi, että vuoden 2014 kevään juoksuun Zuri astutettaisiin ja pidettäisiin sitten peukkuja. Tavoitteena terveitä, hyvä luonteisia punaturkkeja, joiden kanssa eläminen ja harrastaminen olisi mutkatonta ja mahdollisuudet monipuoliset. Ajatus olisi saada ripaus riistaviettiä pentueeseen, jotta mahdollisuus mm. taipumuskokeeseen olisi kiinnostusten mukaan. Uroksesta nimenomaan olen tätä vietikkyyttä yrittänyt hakea. On se sitten todettu kokeen kautta tai käytännön metsällä.

Valitettavan vähän edes taipumuskokeen läpäisseitä uroksia on tullut vastaan. Viimeisimmässä tollerilehdessä olikin pitkä kirjoitus rodun suunnasta tänä päivänä. Olin kirjoittajan kanssa samoilla linjoilla monessakin kohdassa ja huoli on minusta aiheellinen; "onko novascotiannoutaja noutaja ollenkaan?" Tuntuu, että jalostuksessa on joiltain osin kiinnitetty rodunomaisiin ominaisuuksiin kokoajan vähemmän ja vähemmän huomiota. Poikkeuksia kasvattajissa onneksi on. Kirjoitus saikin minut taas miettimään millaisia kulmakiviä minä omalle kasvattamiselle asetan. Luulen, että minulla on loppujen lopuksi melko kirkas ajatus tavoitteistani ja siitä millaista pentuetta lähden tavoittelemaan. Ajatukset on vain joskus vaikea pukea sanoiksi, vaikka edellä sitä yritinkin jo avata. Ei ole musta-valkoista "totuutta".Ajatuksia risteilee päässä niin paljon.