Tehoviikonloppu

Koirien kanssa vietimme treenien osalta tehoviikonloppua. Lauantaina treenasimme Kalixissa ja sunnuntaina otimme pienen treenin Laivajärvellä yhdistyksen nimissä. Molemmissa erilaista treeniä toisiinsa nähden. Sunnuntaina Zuri sai myös osansa treenistä.

Treeniä Kalixissa launtaina

Saavuimme Kalixiin, jälleen tutuille hiekkamontuille. Paikalle tuli koiria 11 ohjaajineen, joten toimintaa oli tiedossa senkin osalta. Koirat jaettiin kahteen ryhmään ja me Aavan kanssa olimme ensimmäisessä. Kaikille koirille motivoitiin kaikki linjapaikat, joita oli tällä kertaa neljä eri suunnilla, hieman eri matkoilla. Toisissa koiran piti ylittää hieman jotain mäenpenkerettä, mutta osassa taas pystyi juoksemaan avoimemmalla ja tasaisemmalla koko linjan. Koirakot saivat ottaa linjoja omaan tahtiinsa. Olla välillä koiransa kanssa passissa ja taas tehdä jotain. Välillä otettiin sitten pareittain markkeerauksia damitykillä, joita bosse ampui. Aavalle tehtiin ensimmäisellä markkeerauksella niin, että ampumisen jälkeen Ingerin Mister ottikin linjan ensin, jolloin Aavan piti odottaa jonkin aikaa lähetystä markkeeraukselle. Nyt muistin itsekkin tuijottaa markkeerausta ja Aavakin muisti sen hyvin pitkäksi venähtäneen odotuksen jälkeen. Misterillä kun tuli välillä hätäkin ja tarpeille piti päästä. Markkeeraukset vaihtelivat vaikeustasoltaan. Välillä oli oletettavaa, että koira näki ne hyvin ja ne tippuivat suht näkösälle, mutta maaston epätasaisuus saattoi tehdä toisessa kohtaa noudon erittäinkin haastavaksi.

Aavan slarvailut

Myöhemmin Aavalle tuli vaikeus nimenomaan tämän Misterin kanssa tehdyn markkeerauspaikan kanssa. Koiralle jäi noudosta erittäin vahva mielikuva päähän ja kun myöhemmin oli tarkoitus sitten ottaa linja siitä samalta lähetyspaikalta viistosti ohi oikealle, ei koira halunnut millään irroittaa mielestään markkeerauspaikkaa. Linja ei siis onnistunut sitten millään. Yritin ohjata Aavaa oikeaan suuntaan, mutta se oli niin kiinni paikassa, ettei se ottanut kuin pienen matkan haluttuun suuntaan ja pyörsi taas markkeerauspaikalle. Otin sitten Bossen kehoituksesta koiran pois ja kävin motivoimassa linjan uudelleen. Väliin otettiin sitten yksi markkeeraus, jonka Aava haki ennen linjaa. Nyt linja sitten onnistui, mutta jäi itsellä kaihertamaan pahasti mieltä. No seuraavan kerran viisaampi.

Toinen asia mikä Aavan lauantain treenissä ärsytti oli seuraaminen. Se seuraa tuollaisissa tilanteissa todella huonosti. Pysyyhän se mukana, mutta saattaa joko edistää tai harhautua muualle. Lisäksi markkeerauspaukauksen tultua se on ottanut jo pahimmillaan puolimetriä pomppua eteenpäin. Noita pitää kyllä karsia siltä pois. Niitä pieniä, mutta tärkeitä yksityiskohtia. Ja erittäin häiritseviä itselle.

Noiden lisäksi Aava hieman koukkaili linjoissa. Eli poikkesi linjan vieressä olevalle kivikasa nurkalle, mutta jatkoi matkaansa itse. Toisella linjalla se tökkäsi johonkin lumeen muodostuvaan varjoon, joka kaukaa katsottunu näytti damilta. Siitä sen sai yli antamalla uuden eteen-käskyn.

Jotenkin olin treenin jälkeen vähän pettynyt siihen kuinka epätarkkaa työtä Aava teki. Haluan suoria linjoja ja siihen suuntaan johon olen sen näyttänyt. En poikkeamia siitä. Kuten sanottu; meissä kaikissa, ainakin minussa, asuu sisällä pieni koira-perfektionisti. Joku on  joskus nimittänyt minua erääksi "tiukkaakin tiukempaa kuria" pitäneeksi menneisyyden varjoksi. Liekö se nyt niin kohteliaisuus on, mutta....noh.. siinä ei onneksi ole muuta kuin ajatus kuvata olemustani joskus.

Kuten kuvista näkyy, lunta tuli ihan kiitettävästi lähes koko treenin ajan. Treenin päätteeksi irroittelimme tuttavamme käsijarrua, kun se oli jäätyny kiinni renkaaseen niin, ettei takarengas pyörinyt. Saimmepa sitten poliisitkin käymään montuilla ja tarkistamaan meiltä ilmoitusta "epäilyttävästä toiminnasta". Senkin osalta loppu hyvin kaikki hyvin ja ystävämme pääsi takaisin kotiinsa Rovaniemelle.

Treenimiljöötä ja porukkaa

Treenimiljöötä



Bosse laittaa koiransa linjaan markkeerauksen jälkeen. Muut koirat rivissä passissa.

Treeniä laivajärvellä sunnuntaina

Sunnuntain treeniin lähtöä emmin pitkään. Meillä oli kuitenkin kylässä äitini ja veljenpoikani, joten olin ajatellut, etten ehkä menisikään. Aamupalalla hassu tunne kuitenkin valtasi minut; siinä minä, kotona nassuttamassa collareissa aamiaista rennon letkeästi, kun muut olivat treenipaikalla jo mahdollisesti aloitelleetkin. Pakkastakaan ei ollut kuin muutama hullu aste. Eihän se käynyt päinsä. Pakkasin kiireesti reppuni, teetä mukaan ja molemmat koirat autoon. Suunta hitaasti kiirehtien treenipaikalle. Ajattelin, että pistäydyn ainakin pikaisesti.

Saapuessamme paikalle porukkaa oli aivan kiitettävästi. Osa oli ehtinyt jo treenata ja osa odotteli vielä vuoroaan. Käytin koiria ulkona tarpeillaan ja hieman otin Aavan kanssa siinä passissa oloa. Vähän vinkumista, mutta ei mitään häiritsevää, mutta puuttumisen arvoista kuitenkin.

Zurin treeni

Zurin kanssa otin ensin sitten lajitreeniä, kun vuoromme tuli. Dami heitettiin koiran taakse, koira kutsuttiin luokse ja lähetettiin linjalla damille. Taas vietiin koira asemiin ja kutsuttiin luokse. Mikäli koira pysähtyi hyvin, sille annettiin eteen-käsky ja lupa näin noutaa dami. Zuri yritti ensimmäisellä kerralla, hyvästä pysähtymisestä huolimatta karata damille ilman kunnon käskyä. Otin neuvon saaneena koiran sivulle ja laitoin sen linjalla damille jälleen. Toinen kerta meni paremmin. Nyt sitä ei päästetty ihan täyteen vauhtiin, vaan pysäytin jo hetken päästä sen kun se oli päässyt luoksetulovauhtiin. Tällä yritettiin saada ns. jälkitepsuttelua pois, mutta minusta se ei toiminut kyllä. Zuri pysähtyi minusta kyllä hyvin kuitenkin. Pääasia, että pysähtyy, eikä juokse tulemaan vain kohti.

Yhdessä kohtaa Zuri yritti taas sinnikkäästi palauttaa Timpalle, joka toimi heittäjänä dameille. Raskaan pillityksen seurauksena se meni hieman lukkoon, mutta hyvä treeni me saatiin silti sen kanssa.

Aavan perustreeniä

Aavan kanssa oli tarkoitus ottaa samaa treeniä kuin muut olivat ottaneet. Hyvin pian kuitenkin huomattiin, että sen luoksetulot ovat hitaita. Se näyttää lähtiessään todella epävarmalta. Ehkäpä seurausta pysäyttelystä, joten nyt sitten paljon luoksetuloja sen kanssa. Vauhtia ja varmuutta niihin. Aavalle heitettiin joka luoksetulolla dami selän taakse ja sen tullessa tykö, lähetettiin se sitten linjalla damia noutamaan.

Toinen variaatio sille oli sitten, että Timppa heitti damin aina tielle x-matkan päähän, kun Aava palautti toista. Näin sille saatiin muistipaikkoja linjaan, kun se oli jo suunnasta hakenut yhden. Kun se lähti linjalle ja oli juossut jonkin matkaa se näki taas seuraavan kohteensa. Nämä Aava teki hyvin ja näytti jo olevan kaikesta juoksemista ja toistojen määrästä puhki. Hyvä palautustreeni Kalixin treenistä, jossa se tarvi vähän enemmän päätään kaikkien momenttien ja passien kera.