tiistai 18. helmikuuta 2014

Sunnuntain yhteistreeneissä

Kerrankin ajoissa treenipaikalla. Ehdin hyvin ulkoiluttaa koiria ja vetää henkeä. Yleensä sitä ehtii paikalle niin viime tingassa, että oleminen on vain yhtä treeniä ja kotiin.

Olin päättänyt, että jos aikaa jää niin treenaan molempia koiria. Kävi kuitenkin niin, että ehdin treenata kunnolla vain Aavaa, joka selvästi treeniä tarvikin. Se oli pitkän aikaa treenin alkaessa todella rauhaton ja voisi jopa sanoa keskittymätön. Otimme aluksi pohjalle hieman tokoa. Paikallaoloja, seuraamista, ohituksia toisten koirien kanssa ja perusnoutoja toisen koirien läsnäollessa. Ne menivät kaikki ok. Seuraamisessa taas puutteita jonkin verran, mutta Aava korjasi sitä treenin edetessä. Perustottelevaisuus osio oli tällä kertaa suht pitkä. Mikä oli ainakin meille tosi hyvä.

Sitten toteutettiin meidän toivomustreeni eli kakkosmarkkeerauksia paukauksella. Koska paikalla oli useampi henkilö saimme tämän hyvin toteutettua. Toinen markkeeraus heitto tuli rinteen päältä ja toinen oli rinteen alapuolella selkessä kulmassa. Välillä ampuja vaihtoi paikkaa, jotta ampuja olisi ns. oikeassa paikassa/ oikealla puolella ampumassa mihin dami sitten tulisi. Koiran olis siis jätettävä ensin heitetty dami muistiin ja käännyttävä ohjaajan mukana oikeaan suuntaan, josta tulisi toinen markkeeraus. Mielestäni ampujan siirtyminen oikealle paikalle auttoi koiraa huomaamaan, että nyt tapahtuu jotain muuta ja muistaa pitää silti toinen.

Aavalla on ollut hieman sitä, että paukauksen tullen se liikahtaa hieman eteenpäin. Pahimmillaan metrin. Se HIEMAN vaikeuttaa koiran ohjaamista katsomaan toista pudotusta toiseen suuntaan kun se lähes tulkoon tulisi juosta kiinni ja kääntää toisinpäin. Toivoin siis pääseväni korjaamaan samalla tätä. Tällä kertaa se ei kuitenkaan onnistunut. Aava kyllä liikahti, kun se paukauksen kuultuaan terävöityi katsomaan ympäristöään, mutta se pysyi sivulla eli ehkä etutassut liikahtivat. No toisella kerralla sitten.

Muuten Aava suoritui tehtävistä hyvin, mutta yhden mäen alapuolelle tulevan damin se hukkasi hankeen. Se luultavasti juoksi sen ylitse touhuissaan ja peitti sitä vain entisestään. Sitä jouduttiin sen kanssa avustamaan ja houkuttelemaan se takaisin oikealle alueelle. Tämän damin kohdalla se ei keskittynyt ollenkaan vaan lähti laajentamaan aluetta turhan paljon. Käytti siis liikaa jalkojaan; vähemmän päätään. No pääasia, että dami vihdoin löytyi, vaikkakin avustuksella. Seuraavat menivät paremmin kuitenkin. Hyvä treenipäivä. Kiitokset osallistujille, jotka mahdollistivat tämän tyyppisen harjoitteen.

Treenin päälle matka jatkui kohti Tervolaa hakemaan Aavan vastikään valmistuneita vetovaljaita. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti