Torstai-illaksi ajelin Ickyn ja koirien kanssa Kemiin kylästelemään. Samalla oli sitten hyvä sopia pikku treenit illaksi. Paikaksi valikoitiin tutta studiokylä, mutta se vaihtui viereiselle parkkialueelle peilijään vuoksi. Treenit meni aivan ok.
Ensin teimme koirille hieman lähihakua. Ajatus oli tehdä alue ensin likellä olevaan ojaan, mutta dameja piilottaessa teimme havainnon repsottavasta pellistä, joka olisi pahimmassa tapauksessa saattanut satuttaa koiraa sen työskennellessä, joten paikka vaihdettiin lumikoneen tekemään penkkaan. Penkalle piilotettiin useita pieniä dameja. Koira istutettiin penkan eteen ja alettiin antamaan käskyä. Hyvin oli käskyt koirilla tiedossa. Zurin lanka alkoi vain repsottaa muutaman damin jälkeen. Pillityksen alkaessa se pyrki tulemaan luokse, mutta sain sen kuitenkin hakemaan oikealta alueelta. Sillä näytti olevan kivaa.
Aava taas meinasi eräässä kohtaa laajentaa hieman liikaa alueelta, penkan yli, jolloin hieman ry-in sille negatiiviseen sävyyn. Se näkyi sitten sen työssä niin, että se meni hieman epävarmaksi eikä selvästi näyttänyt uskaltavan tehdä oikein mitään. Motivoin alueen sille uudelleen ja laitoin sen pillillä töihin. Hieman epävarman alun jälkeen se reipastui ja teki työnsä. Harjoituksen jälkeen olikin pieni analyysihetki siitä, kuinka paljon Aava ohjaajaansa lukee. Pienessä säpäkässä mielentilassa treenaaminen on sille ehkä hämmentävä kokemus. Tämä koiran ohjaajansa lukutaito pitää ottaa huomioon tulevissakin treeneissä ja kokeissa, ettei sen takia sössi mitään tässä vaiheessa.
Tällä kertaa toisille koirille laitettiin useampia pikku dameja rinteeseen lisäämään motivaatiota, joka olisi itse kullekkin koiralle tarpeellista. Aavalle ja toiselle labbikselle dameja kuitenkin vähennettiin. Tarpeellista eli ei. Tämä on muutenkin oiva harjoitus juuri siihen iloiseen, mukavaan tekemiseen koiralle. Ne kun yleensä tästä niin tykkäävät. Itse en koe, että sillä olisi merkityksensä löytääkö koira nopeaa dameja vai joutuuko se tonkimaan hieman enemmän. Tekee vaihtelevasti harjoituksia. Minusta kun sellaisen "tonkimistreenin" voi sitten tehdä aivan erikseen. Motivoiden tai motivoimatta. Pitäen ajatuksen täysin irrallaan toisistaan. Mukava; yhteistyötä edistävä, iloinen lähihakutreeni koiralle ja vaativampi, enemmän keskittymistä vaativa, tiukka lähihakutreeni koiralle. Mutta, jokainen tyylillään tietenkin.
Lähihaun jälkeen tehtiin markkeerauksia rinteisiin, niiden eteen ja taakse valkoisilla dameilla. Ne koirat pääsääntöisesti teki todella hyvin. Ilta kuitenkin oli jo täysin päällä ja vain parkkialueen valot valaisivat aluetta. Etenkin penkan takana koirat joutuivat käyttämään nenäänsä. Aava hukkasi alueen hetkellisesti, mutta palasi siihen ja löysi damin. Hieman joskus jalkoja liikaa.
Lopuksi teimme vielä osalle koirista, kuten Aavalle, että koiran kanssa seisoimme parkkialueella ja heiteltiin dameja ympärille. Koiralla ei ollut niitä lupa hakea. Jos olisi yrittänyt, olisi se saanut siitä kipakan palautteen. Mielentila Aavalla näytti kuitenkin olevan kunnossa. Kuten sanottu; se tiesi ettei se ollut noutamassa niitä.
Siinäpä sitä oli nokko. Aikaa vierähti ja kylmyys pääsi taas yllättämään. Jäisestä maasta hohkasi kylmää koko kroppaan. Vielä ei kevättä voi julistaa alkaneeksi, vaikka niin mieli tekisi. Pakkaset kuitenkin taitavat olla ohitse. :) Kevättä odotellessa olenkin ajatellut Aavan kanssa ilmoittautua erääseen koulutukseen. Mutta pilaakohan juoksut sen ajatuksen. Se olisi vasta ensi kuussa, joten jos tytöt nyt aloittaisivat, niin periaatteessa voisi olla mahdollista kai sinne osallistua. Itse olen toki sitä mieltä, että juoksuinen narttutreeneissä ei ole este, mutta joillakin se häiritsee todella paljon. Mutta, nähtäväksi jää. Sitä ei tarvitse päättää heti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti