Sunnuntai makkaranpaistossa ja vähän treenaillessa

Sunnuntaina kävimme pienellä tolleri-labbisporukalla laavulla paistamassa makkaraa ja hieman treenailemassa. Kiva päivä, kaavoista poikkeava. Mie koirineni sain raitisilma myrkytyksen. Eilen Aava ei vaikuttanut väsyneeltä laisinkaan, mutta tänään se melkein nukkuu liikkuessaan. :D Tai sitten sen elämä tänään on tylsempi kuin eilen. Lähtöhässäkässä emäntä unohti ulkotakkinsakkin kotiin, joten hieman piti säätää ja Rickon tuoda sitten takki likemmäksi keskustaa Ickyn kanssa. Noh, pienten käynnistysongelmien jälkeen taas pääsimme vihdoin perille.

Vähän tein jotain molempien kanssa. Meille oli suunniteltu treeniksi hakua. Treenissä oli tällä kertaa riistaa. Lokkeja ja variksia. Toiset treenasivat ensin ja Aava kokeili sitten hakea hakuruudusta paria jäljelle jäänyttä riistaa. Vähän raskasta oli hakua. Keskittymisestä ei tietoakaan. Ei emännällä, eikä koiralla. Käskyksi annoin ens alkuun Aavalle "hae". Sitähän en sillä käytä missään. Joku aivosolmu. No Aava, oudosta käskystä huolimatta, pienen epävarman sivuvilkaisun jälkeen minuun, lähti liikkeelle alueelle. Tarkisteli paikkoja joissa oli ollut riista ja juoksenteli päättömän näköisesti. Turhauttavaa. Lopulta se jolkutteli hakualueen viereisellä tiellä ja päätin palauttaa sen oikealle alueelle. Tällä kertaa oikea käsky ja taas etsimään. Nyt Aava taisteli itsensä riistalle. Ja sitten sille toiselle. Ei niin hyvä maku jäänyt suuhun, mutta haki. Voisiko siis asian ilmaista ohjaajasta johtuen raskasta hakua. Mutta, ei koirallakaan ollu oikea moodi päällä.

Zurilla kannatin ensin varista sukassa. Helppoja, tien päällä kantamisia. Zuri kantoi hyvin. Pienellä kehoituksella/ innostuksella otti suuhun. Palautus oli mukava ja palkkasin sen siitä herkulla. Tein sukka-variksella muutamia toistoja. Jokainen niistä sai hyvälle mielelle. Zurikin näytti nauttivan tekemisestä. Seuraavaksi kokeilin samaa hommaa variksella ilman sukkaa sekä lokilla. Molemmat tulivat usealla toistolla hienosti perille saakka. Kiva pieni riistatreeni sille. Zuri sai hetken nuuskiskella laavun ympärystää ja juoksennella ennenkuin nostin sen taas autoon odottelemaan.

Välillä paistettiin makkaraa ja muiden koirat ulkoili taikka treenasi. Ihana oli rauhallisella aikataululla vain olla ja nauttia ulkona olosta ja seurasta koiramaisin turinoin. Paikka oli Laivajärvessa oleva Alatornion laavu. Oiva treenipaikka myös jatkoa ajatellen. Olen joskus tuota tietä pitkin ajellut, mutten muista laavua ollenkaan.

Pienen breikin jälkeen riistat hiihdettiin uusille paikoille ja otin Aavan uudelleen ulos. Uudelleen hakua. Ruudussa oli 5 riistaa. Nyt Aava lähti päättäväisesti matkaan ja löysi paremmin riistat. Yhden juoksi jopa linjalla suoraan. Pitääkin olla jatkossa tarkkana omasta lähetystyylistä, ettei se sotke koiraa linjaan kesken haun. En usko sen tukevan pitkiä linjoja kovinkaan vahvasti, jos koira oppii lyömään kesken matkan haun päälle. Palautukset eivät kaikilta osin miellyttäneet. Hieman oli rupelointia riista suussa, ja tiukkaa otetta. Kuulemma myös hyökki hieman perään. Noihin on siis kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. En todellakaan aio ko. ongelmien kanssa startata avo:ssa kesällä. Ne on kuiten niitä perustavaa laatua olevia asioita, jotka haluan, että on kunnossa eikä ole aiheuttamassa lisäjännitystä. Toinen mikä pitää alkaa paranemaan Aavalla on sen haku. Latteaa menoa, eikä tule itselle ohjaajana fiilistä avo-luokan hausta. Mutta, ehkä me ehdimme näitä vielä hyvin treenata. Jos ei nyt kesälle, niin josko vaikka seuraavalle.

Hieman muitakin haasteita pitäisi Aavalle opettaa eli tekeminen ei lopu kesken. Esimerkiksi hajualueen ylityksiä, enemmän häiriöitä markkeerauksiin, ohjauksia. Hakua, niin, että siinä joutuu menemään laajalle ja kauas. Maastojen vaihteluita jne jne. vaikka ja mitä ohjelmassa. Aika toivoton olo välillä. Huippu oli syksyn jäljiltä kokeilla taas treeniä riistalla. Näki vähän missä mennään. Ettei mikään ole ainakaan pahentunut talven aikana sen suhteen.




Aava tutustuu Cara-tolleriin