Eilen kun Aavan kanssa olimme jo perinteeksi muodostunutta hammaskoukkua minun asettuessa sohvalle, huomasin, että Aavalla oli alakulmahammas halki kidan puolelta. Voi ketutuksen määrä näin lievästi ilmaistuna. Aavallahan on jo kaksi pientä etuhammasta ylärivistä vioittuneet, mutta tuo oli jo asteeltaan suurempi asia. Siitä on hieman ydin näkösällä, haaleasti. Näyttäisi, että siinä saattaisi ohuelti myös hammasluutakin olla. Jahka kun en hammaslääkäri ole, niin paha mennä varmaksi vannomaan. Siksipä alan selvittelemään mistä löydän tästä Ruotsin puolelta hammasspecialistin. Oulussa kävimme aiemmin näyttämässä niitä aiemmin vioittuneita hampaita eli sieltä ainakin löytyy, mutta helpoin vakuutusten kannalta olisi käydä tällä puolella. Niin toivon, ettei sitä tarvitsisi vielä poistaa. Pelätään pahinta, toivotaan parasta.
Se missä Aava on tuon vamman todennäköisesti saanut, on Kalixin treenissä 16pvä, jossa se linjan välillä nappasi vahingossa suuhunsa kiven. Siitä kuului kova kopsaus, kun se tökkäsi siihen suullansa. Yritinkin tarkistella Aavan suuta, kun kutsuin sen luokseni. Mitään vammaan liittyvää ei silloin näkynyt ja unohdin koko asian eiliseen saakka. En varmasti tuotakaan olisi huomannut eilen ilman tuota meidän leikkiämme. Kova kipu/ kivun näyttämisen kynnys sillä on. (tavallaan harmi!) Aava on kuitenkin sen Kalixin treenin jälkeen työskennellyt suhteellisen normaalisti. Tarttuu esineisiin ja syö ok. Tuo syöminen sinällänsä on huono mittari, ahne kun se muutenkin on. Helpompi olisi kuitenkin analysoida kipua ja vammoja koirasta, joka toisi sitä enemmän esille. Koska vakaasti uskon sen suun olleen kipeä niin aiemmin kuin nytkin. Harmittaa niin suuresti. Yöllä ei meinannut uni tulla, kun vain mietin toisen hampaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti