Treeniä päivän täydeltä

Kevät tekee kovasti tuloaan.. i-h-a-n-a-a!! Monta aurinkoista ja lämmintä päivää jo peräkkäin. Tänään sitten treenattiinkin joka auringon säteellä. :D Aamupäivällä otin Aavan kanssa pikku treeniä kotiniityllä ja illalla ajelin hieman maaston katsomisen varjolla Laivajärven laavulle..taas vähän treenailemaan. Voisin lähes, melkein olla jopa varsin tyytyväinen tämän päivän treeneihin. Harvinaista herkkua, joten pitäisi kai naatiskella muullakin kuin päärynä Lokalla.

Aamupäivän treeni

Olen nyt tehnyt jonkin verran sisällä dameilla tai ruokakuppien kanssa ohjauksen alkeita. Eli sivuja ja taakselähetystä. Se on jo alkanut sujumaan jälleen pienten haparointien jälkeen, joten päätin tänään kokeilla taas aiemmin päin mäntyjä mennyttä harjoitetta. Eli damit sivuille ja yksi taakse. Jätin koiran istumaan risteyspisteeseen ja kävelin itse kauemmas lähettämään. Kerran Aava oli mielestään menossa takana olevalle damille kun lähetin sitä vasemmalle sivulle, mutta toistojen määrään se oli pientä. Muuten se otti suunnat tarkasti. Harjoitteen lopuksi lähetin sen linjalla siihen suuntaan jossa olin itse seissyt ja lähetellyt sitä. Ei mennyt itsellä sinne kävely aivan hukkaan, kun samalla jätti linjadamin sinne.

Suuntajumpan lisäksi otin harjoituksen, jossa heitin Aavalle markkeerauksen niityllä olevan ladon seinämälle ja lähetin sen siitä ohitse linjalla niityn toisella laidalla, pihatien törmälle tekemälleni lähihaku-alueelle. Pysäytin sen ennen törmää ja annoin perään lähihaku-pillitystä. Törmällä oli 5 pientä damia piilotettuna lumen alta paljastuneella heinikolla, puiden juurella ja risukossa. Vaihdoin välillä kulmaa, josta koiraa lähetin eli siirryin kehällä sivulle. Ennen toiseksi viimeistä linjaa Aava sai hakea markkeerauksen ladon luota. Se muisti sen sata-varmasti.

Olin oikein tyytyväinen treeniin. Aavakin tuntui niityltä sisälle kävellessä olevan nahoissaan pysymättömän iloinen. Sen silmät paloivat.

Iltatreeni Laivajärvessä

Illalla tosiaan tarjoitui mahdollisuus käydä hieman jälleen treenailemassa. Samalla sain nähdä omin silmin eilen alkaneen nope-kurssin maastot. Mikäpä minua edes väsyneenä, väsyneen lapsen kanssa estäisi. Icky nukahti tarkoituksen mukaisesti matkalla autoon ja itse ehdin ennen lähtöä napata n. 10min unta. Sillähän pärjäsi.


Aava ja Christian, treenikaverit

Paikalle tulleet muut, olivat jo ehtineet kasata treenin, joten se tarpomisosuus jäi meiltä kokematta. Aavalle ja Caralle motivoitiin jo tutuksi tulleeseen pusikkoon hakualue ja niitä läheteltiin linjalla sinne. Aluksi tehtiin markkeerauksia, jotka koira sai joko hakea tai ne jäivät sille muistiin. Aavalle kokeiltiin myös tuplamarkkeerausta, linja ensin ja sen jälkeen hakemaan markkeerauksia. Markkeeraukset olivat sen verta helppoja, etten lähettäessäni edes epäillyt etteikö se niitä plokkaisi talteen. Yhtä ykkösenä tehtyä markkeerausta se kaivoi alueelta hieman pidempään, mutta se pysyi hyvin alueella ja löysi sinnikkyytensä ansiosta damin vihdoin.



Lähetysasento linjalle


Lisäbonuksen treenissä saimme, kun Aavan linjalle lähdössä vieressä ollut Cara ei malttanut mieltään vaan yritti pinkaista perään. Caran jämerä isäntä karjaisi "ei" sen perään, sillä tuloksella, että Aavakin pysähtyi jämerästi linjalla. Hmm.. huonoa... no ei. Hyvä tilaisuus katsoa miten koira reagoi. Cara palasi nöyränä ohjaajansa luo ja minä annoin Aavalle uuden, selkeän eteen-käskyn. Koira juoksi perille saakka, tilanteesta järkkymättömänä. Pysähtyi hyvin pilliin ennen hakualuetta ja lähti käskystä etsimään alueelta.

Mukavia onnistumisia siis pitkin päivää. Mikäs sen mukavampaa.

  


Aava huilimassa laavulla





Treeniperhettä