Kauden ensimmäiset vesitreenit

Aavan kanssa on nyt otettu kauden ensimmäiset vesitreenit parinakin päivänä peräkkäin. Ensimmäisenä päivänä meinasi lopulta epätoivo iskeä, vaikka treeni alkuun meni lähes ok. Koiralla taisi pitkän treenin jälkeen alkaa väsy painamaan. Kyseinen ranta ei viime syksynäkään ollut Aavan mieleen, niin siinä alkoi tulla vain enenevissä määrin ongelmia mitä pidemmälle ilta ehti. Aava alkoi pysähdellä rantaviivaan ja sitä sai aluksi usealla kehoituksella painaa veteen ja loppujen lopuksi todella usealla ja painavalla käskyllä, jolloin selkeästi jo ymmärsi, että siitä olisi vain enemmän haittaa kuin hyötyä jatkoa ajatellen. Muutaman edes melko hyväksyttävän noudon kun sain sille vielä, niin oli aika lopettaa ja painaa leuka syvälle rintaa vasten mieli mustana.

Vesilinjojen ja markkeerausten lisäksi treenasimme suo-alueella linjaa ja kuivemmalla kankaalla hakua. Maa-alueen linjan Aava meni suht ok. Hieman se mutkitteli maan mukana ja kävi tarkistamassa matkalle osuneet männyn torrakot nuuskaisulla, mutta muuten jees. Kuitenkin nopeat käväisyt linjoilla ja yhdellä-kahdella käskyllä kohteeseen.

Nuo vesiosuudetkin meni alkuunsa aivan hyvin. Ensimmäisen markkeerauksen, joka heitettiin vastakkaisella rannalla, se onnistui vedessä jotenkin mutkittelemaan. Näytti siltä kuin se ei olisi ollut varma missä kohtaa heitto tuli rannalla ja se korjasi sitä jo vedessä. Lähetys- ja heittopaikka olivat kuitenkin lähes vastakkain, joten se hieman ihmetytti. Ehkäpä Aava ei sitten nähnyt markkeerausta sille. Toki, sitä ennen oli motivoitu usealla damilla jo linjapaikkaa, joten en aivan allekirjoittaisi tuotakaan. Arvaillahan aina voi. Dami kuitenkin tuli ylös suht helposti, joten sinänsä asialla ei ole niin suurta painoarvoa. Vesi linjat sen sijaan menivät mukavan suoraan kun koira saatiin rantaviivasta toisella käskyllä veteen. Eli alun alkaen sekään ei ollut niin kaaottista, mutta treenin edetessä se muuttui huonompaan suuntaan. Siksikin rohkenen ajatella, että liika oli liikaa ja olisi pitänyt lopettaa paljon aiemmin.

Hakua Aapu teki myös kivalla drivella. Hieman se hyytyi viimeistä damia hakiessa, eikä se sitä loppujen lopuksi löytänyt. Eli hakutreeniä vielä. Sillä on edelleenkin ajatus, että kun se on kerran kaukana käynyt, niin ei siellä enää sen enempää voi olla. Pitänee suunnitella sille siis tähänkin hieman korjaussarjaa, että se ymmärtää käydä uudelleen eri sektoreita katsomassa.

Pitkät treenit siis, joissa muutamia valon pilkkuja, mutta joissa loppua kohden sai esille suurempia ongelmia, sillä ettei osannut lopettaa aikoinaan. No seuraavissa viisaammin.

 

Korjaus-sarjaa vesilinjaan ja uusi mahtava treenipaikka

Tänään oli sitten "korjaus-sarjan" paikka, joten hakeuduimme taas veden äärelle. Huippu treenipaikka löytyikin ihan likeltä Tornionjoen rannalta. Aamulla soitin tuttavillemme, jotka asuvat tuossa joen puolella ja omistavat siitä maata joelle asti. Saimme iloisesti treeniluvan eli ei muuta kuin tuumasta toimeen ja sinne katselemaan millaiseen paikkaan saimme luvan. Mahtava paikka!! Pieniä suvantoja siellä täällä, iso virtaamaton paikka joessa ja pitkästi rantaa, josta lähetellä koiraa. Heinää, metsäaluetta vieressä. Tarkistin rantaa, ettei sillä näkynyt lintujen pesiä yms. Ei näkynyt siinä kävelleskellessäni ympäriinsä, joten Aavan kanssa treenaamaan. Yhden kuivan kalan nahan Aava ilahduttavasti löysi heinikosta kuitenkin.. :D

Tein alkuun Aavalle markkeerauksia veteen pallolla, jotka Aava sai hakea heti. Niiden jälkeen tein niin, että markeeraus veteen, käännyin koiran kanssa ja kävelin x-matkan vastakkaiseen suuntaan rannasta. Sen jälkeen käännyin taas rantaa päin ja lähetin koiran linjalla palloa kohden. Koira ehkä näki pallon, ehkä ei. Näin tein useaan kertaan eri matkoilta veteen rannalta. Heitän niin lyhyitä heittoja veteen, joten sain mennä todella likelle rantaviivaa heittämään ja todella kauan rannasta lähettämään. Tämä nyt sinällänsä edesauttaa koiralla kuitenkin sitä, että sen voi kaukaakin lähettää vettä kohden ja se jatkaa matkaan siitä sitten kohti kohdetta. Eli ei huono treeni noinkaan, vaikka toivoisin pidempiä uintimatkoja.

Rannalle tein sille muutamia markkeerauksia palloilla. Ne katosivat hyvin heinikkoon, joten niissäkin koira sai käyttää nenäänsä. Pois päin lähtiessä motivoin erään männyn juurelle muistipaikan damilla. Kävelimme vesilompairekkojen ylitse. Suoraan oli mahdoton mennä jossei halunnut jalkojaan märäksi. Ja minä hienohelmahan en halua. ;) Lähetin Aavan linjalla yli lompareitten kohti mäntyä. Koira joutui vähän ensin uimaan, sitten nousemaan rannalle ja juoksemaan heinikko-vesi-alueella, vilahtamaan pajukoiden lävitse ja vielä hetken jatkettuaan saapui muistialueelle. Annoin vahvistukseksi vielä lähihakupillitystä ja koiran eleistä pystyi hyvin päättelemään kun se damin vihdoin näki. Aava palasi suorilta takaisin. Sanomattakin varmasti selvää, että ohjaaja oli tällä kertaa erittäin tyytyväinen.

Vielä pari markkeerausta pallolla vesistöjen ylitse heinikkoon. Näissä Aava sai jälleen tehdä kovasti töitä nenällään. Pallot eivät niin vain löytyneetkään. Hyvin Aava piti alueen ja mikäli se harhautui menemään liian kauas, sain sen ohjattua takaisin oikealle paikalle. Pallot löytyivät molemmilla kerroilla tiukan yhteistyön ja nenätyöskentelyn jälkeen. Toisesta heitosta oli tarkoitus tulla edellistä helpompi, mutta ei se kyllä sellainen ollut. Koira oli kyllä hyvin oikealla alueella ja piti sen, mutta pallo oli tipahtanut ilmeisesti heinien väliin vesikuoppaan. Sieltä se kuitenkin kaivettiin. Hyvä treeni.

Kotiin kävellessä tiputin vielä yhden damin niityn reunaan likelle taloja jo ja Aava sai sen hakea helpoksi, kivaksi lopetukseksi.



Kuvia sunnuntain vesi- maa-treenistä:




Koiria ja ohjaajia.



Vixena kuvan nurkassa sekä Aava ja Reiska treenin alkupuolella.



Väsynyt Aapu treenin jälkeen. Katseesta näki, että on jo aika loppu.

Kuvia Tornionjoelta maanantailta:




Treenimaasto.



Treenimaastoja. Linjoja veteen otettiin "vaalealta" alueelta, nokalta.



Aavan muistipaikka oli kuvassa näkyvän ison männyn juurella.
Lähetyspaikka oli hieman kauempana rannalta.