Cinnaroll`s: Linjaa ja ohjauksia

Aavan kanssa edelleen treenataan paljon linjaa erilaisin variaatioin ja niitä ohjauksia. Tylsää ehkä..mutta tarpeellista. Nyt ollaan ainakin sen kolme päivää treenattu vähän siellä täällä, miten on vain päivän aikatauluihin mahtunut.

Jotenkin noiden ohjauksien rakentamiset on itselle sellainen päänvaiva, että miten saan niistä aina toimivia haluamallani tavalla. Edelleenkin yritän suunnitella treenit aina suht tarkasti, jotta koiralla on niissä mahdollisimman hyvät mahdollisuudet onnistua.

Ennen äitienpäivää lauantainakin kävimme illasta treenailemassa porukalla Laivajärvellä. Silloinkin ohjelmassa linjaa. Siellä linjat jätettiin motivoimatta, kun ne tehtiin tutuille paikoille. Tämäkin meni suht ok. Aavalla tahtoo olla vain sitä, ettei se välttämättä lähde motivoimattomalle linjalle niin kovin hanakasti ja pysähtyy hetken päästä kyselemään, et "hei mihis mä olinkaan menossa...." tai huitelee muuten missä sattuu, poiketen suorasta linjatunnelista hyvinkin paljon. Eli vielä ei sellaista varmuutta ole. Tämä tietenkin ohjaajaa ärsyttää hyvinkin suuresti. Näinhän siis kävi tuolloin lauantainakin, että koira huiteli ihan jossain muualla kuin siinä suunnassa kuin piti. Kävi katselemassa linjan vieressä olevan ryteikön, johon on aiemmin tehty lähihakua yms. Asiaa sitten korjattiin niin, että pysäytin koiran niille sijoille, kävelin itse koiran korkeudelle ja lähetin sen siitä matkaan. Sinnehän se meni ja sen jälkeen meni jokaiselle kerralla kun sen kauempaakin taas lähetin. Yleensä kun Aavan on saanut kerran linjan menemään, ei sillä ole ongelmia käydä siellä toista kertaa, mutta tällöinhän sen ensimmäinen käynti on sen jo motivoinut. En ihan hirveästi ole Aavan kanssa sellaisia sokkolinjoja ottanut. En ole tahtonut viljellä siihen yhtään enempää epävarmuutta ja kyselyä, vaan ennemmin syöttää siihen sisään erilaisia variaatioita ja varmuutta sen kautta asioihin.

Tiistaina oli vuorossa niittytreeniä ampumaradan risteyksessä. Aavan ja Reiskan treeni koostui linjoista niityltä metsään eri niityn saroilta sekä viistoja lähetyksiä ojien ylitse niityllä. Suoralle linjalle heitettiin viimeisille lähetyksillä väliin markkeerauksia, jotka koirat ensin nouti ja sen jälkeen ne lähetettiin taas suoraa linjaa metsässä olevalle maalille. Lopuksi tehtiin muutamia markkeerauksia niityn toisessa päässä metsähakkuun aukkoon.

Tuo laivajärven niitty on siitä hyvä treenipaikka, että siinä väliin tulee ojia ja metsään tehdessä tulee selkeää maaston vaihtoa. Kerran otin tuon treenin aikana koiran lähetyksestä takaisin.. nimenomaan oli ensimmäinen viistolähetys, josta koiralla oli hatarampi muistikuva, kun se motivoitiin aivan eri kulmalta kuin mistä se sitten lähetettiin.

Kotiniityllä olemme treenanneet muistipaikkojen avulla linjoja ja yllättäviksi momenteiksi olen välille laittanut ohjauspaikkoja. Itse olen tykännyt laittaa ne niityllä olevien latojen kulmille tai seinustojen vierelle. Helppo itsellä muistaa ja koiralle näin "alkuun" kiintopisteitä. Kunnon merkki, kun on koko lato.. :D

Keppien käyttöä olen vältellyt nyt vähän. En jättänyt kokonaan pois, mutta esimerkiksi linjamaalia en ole nyt "merkannut" sillä, kun on tuntunut, että Aava on ollut hieman keppi-herkkä. Yhden treenin aikana viime viikolla se kävi merkkaamassa kaikki kepit toiveekkaana, että damit löytyisivät niiden juurilta. Aurakepit, sähkötolpat ym ym. kävivät siihen.

Surkeeta sähellystä

Eilen torstaina Aavan tuollainen linja+lato-ohjaustreeni osoittautui haastavammaksi kuin oli tarkoitus. Aava motivoitui ensimmäisen ladolle ohjauksen jälkeen niin voimakaasti sieltä löytyneistä palloista, ettei sitä saanut ohjattua siitä pois seuraavan kerran kun tarkoitus oli mennä suoraan. Se nouti väärän kohteen sieltä ohjausyrityksistä huolimatta. Tämän jälkeen suoralle linjalle ohjaus oli sellaista ristiin rastiin menoa. Juuri sellaista "huonoa ohjaamista", jota joskus on nähnyt kokeissa ja ajatellut ei noin. Koira viis kuuntelee mitä ohjaaja piipittää ja huutelee taustalla, vaan on päättänyt suorittaa tehtävän aivan itse. Pysähtyy ehkä silkasta kyllästyneisyydestä katsomaan ohjaajaa, jatkaen merkeistä huolimatta väärään suuntaan. Ihan kuin tiedostaen sen.. luottaen vain ajatukseen.. "kyllä minä tiedän missä se on, huutele ja piipitä sinä siellä aivan rauhassa, minä hoidan tämän..." Kyllästyin totaalisesti katsomaan koiran touhuja ja heitin sen treenin pois. Ajatus jäi kuitenkin kaihertamaan, kun olen Aavalle saman treenin tehnyt ennenkin, eikä siinä tuollaisia ongelmia ole ollut. Jahka kun sain pojan yöunille, hiivin pihalle uudelleen tekemään saman treenin. Nyt motivoin huolella suoran linjan, kuin myös ladonkin. Ensin lato sitten suora. Lähetin ensin Aavan kerran käymään suoralla linjalla ja toisella lähetyksellä pysäytin sen ja ohjasin sivulle. Tämän onnistumisen jälkeen taas suora linja, hieman jännittäen, että mitä koira keksii matkalla. Suoraan se silti meni ilman ongelmia. Olin siis saanut korjaus-sarjan syötettyä perään.

Toisille sopii ja toisille ei..

Olemme muutaman kerran kokeilleet Aavan kanssa tehdä ohjauksia niin, että lähetän sen suuntaansa ja kun se on lähtenyt olen heittänyt sille mailan avulla pallon sen ylitse. Tämä ei kuitenkaan näytä toimivan Aavalla, joka alkoi helposti kuuntelemaan pallon lentoa ja ennakoimaan sitä.. etenkin eteenlähetyksissä loikkien kuin gaselli niityllä ja odottaen mihin pallo tipahtaa. Tämä treeni oli kuitenkin sivusuuntiin lähettäessä kiva piristysruiske. Aava näytti pitävän siitä todella ja lähti iloisesti suuntiin epäröimättä. Eli sellaiseen iloiseen ajattelemattomaan treeniin kyllä ihan ok Aavallekkin. Yhdessä touhuamista.

Hieman taas treenikuvia. Kiitos Arille kuvauksesta.