Treeniä
Oulunsalossa, lentokentän montuilla pääsimme hieman treenailemaan muutaman Oululaisen noutajaharrastajan kanssa. Otimme muutamia linjapaikkoja koirille, lähihakua ja markkeerauksia. Linjat Aava meni minusta hyvin. Viimeisessä sillä oli hieman väsymystä havaittavissa ja se meni hieman nenänsä kanssa. Se eteni kuitenkin reippaalla tahdilla hyvinkin pitkän linjan. Pilliä se ei oikein kuunnellut/kuullut juuri tällä jälkimmäisellä linjalla. Palautukset olivat yhtä rupelointia, mutta paranivat, kun maltoin hieman itse.
Kakkosmarkkeerauksia
Aavan heikkous on edelleen kakkosmarkkeeraukset. Se ei tajua alkaa katsomaan sille osoitettua suuntaa, vaan jää kiinni ensin heitettyyn. Sitä pitää harjoitella. Ihan vain heittoja. Ensin selkeitä, todella näkyviä. Sitten hieman haastetta niihin pikkuhiljaa. Se kuitenkin markkeeraa hyvin, kun sillä on siihen mahdollisuudet. Tuosta osaamattomuudesta johtuen, näen ettei sillä sitä mahdollisuutta tällä hetkellä ole.
Teimme kakkosmarkkeerauksia pareina. Heittoja tuli kaksi sarjaa. Ensimmäisellä toinen koira haki ensin heitetyn ensin ja sitten toisella toinen. Aava onnistui markkeerauksissa kohtalaisesti; tarkoittaen sitä, että se löysi damit. Hieman juoksentelua ja hauksi heittäytymistä. Toisen se saattoi hakea suht suoraviivaisesti. Olimme parina Ilkan & Oton (labbis) kanssa sekä toisen kerran Raijan&Huikan (flatti) kanssa.
Treeneissä yhden kakkos-sarjan epäonnistumisessa oli kuitenkin nähtävissä toisenlaista tähtihetkeä. Heitettiin siis kakkosmarkkeeraukset, joista ensimmäisen haki flatti. Aavalle jäi se selkeästi muistiin, eikä se nähnyt toista heittoa. Annoin sille kuitenkin selkeän suunnan jälkimmäiselle damille. Se lähti odotetusti hetken juostuaan kaartamaan hieman siihen suuntaan, jossa se muisti ensin heitetyn damin olevan. Pysäytin koiran ja annoin sille suunnan vasempaan eli jäljellä olevalle damille. Se kääntyi hyvin oikeaan suuntaan, mutta kaartoi taas hetken päästä väärään suuntaan. Pysäytin jälleen koiran ja annoin käskyn jälleen toiseen suuntaan. Taas koira eteni haluttuun suuntaan, mutta se tuli samalla hieman eteenpäin. Annoin lähihakukäskyn, toivoen, että koira alkaisi metsästää alueelta ja laajentaisi samalla. Näin ei kuitenkaan käynyt ja pysäytin sen jälleen, antaen sille sitten eteen/ taakselähetyskäskyn. Nyt oltiin jo alueella. Lähihakupillityksen avulla dami löytyi nyt helposti.
Mitä siis tapahtui..? Koira missasi toisen markkeerausheiton ja sain mahdollisuuden treenata ohjausta vahvan häiriön kanssa. Se jätti käskystäni sille selvästi muistissa olevan damin ja luotti minuun ohjaajana. Se otti hyvin suuntaa, juuri sinne minne sitä käskin. vasemmalle ja eteen sekä kuunteli pilliä.
Lähihakua
Lähihaku-tehtävä oli mielestäni vähän liiankin helppo, mutta toisaalta epäonnistumisen mahdollisuus oli siinäkin, koska suoritimme sen linjojen välissä, markkeerausten jälkeen. Aavalla oli kuitenkin selkeä kuva alueesta. Alue oli alarinteessä, jonne lähetin koiran linjalla. Se eteni suoraan alueelle, johon pysäytin sen ja annoin lähihaku käskyn. Aava alkoi välittömästi hakea ja pian se jo säntäsi kohti dami suussaan.
Tolleripoikaa katsomassa
Samalla reissulla kävimme katsastamassa erään tolleripojan, jota on suunniteltu Zuppuralle. Näin koiran ensimmäisen kerran viime keväänä, kun kävimme hieman treenaamassa tolleriporukan kanssa. Koira teki silloin jo vaikutuksen olemuksellaan. Se työskenteli hyvin, keskittyen sille annettuihin tehtäviin. Sellaistahan on aina mukava katsoa. Se on hyvin ohjaajansa hallinnassa ja antaa itsestään tasapainoisen kuvan koirana.
Vastassa meitä olikin tuon saman mielikuvan antava koira omistajineen. Hieman nähtävissä oli nuoren koiran intoa ja koiran sai hyvinkin helposti innostettua. Kokonaisuutena koira oli itsevarma ja hyvin rauhoittuva. Sillä oli kaunis, hyvän sävyinen, tiivis turkki. Hyvä rakenne ja urosmainen olemus. Aavistuksen rakenne on vielä kevyt, mutta selkeästi se oli meidän viime kohtaamisesta alkanut kerätä massaakin. Näyttelyissä se on pärjännyt kivasti, saaden laatuarvosteluja eri sekä eh.
Sain jutella omistajien kanssa koiran yleisestä luonteesta ja suhtautumisesta muihin koiriin. Muutamia yhteenottoja oli ollut toisten koirien kanssa, mutta aloitteellisuutta sillä ei niissä ollut. Lisäksi juttelimme koiran riistaviettisyydestä. Se on päässyt omistajansa mukana metsälle ja on siellä toiminut hyvin, tuoden pudotetut linnut isännälleen. Tämä on minulle tärkeä seikka ajatellen tulevaa pentuetta.
Kyseinen koira on noin 2,5 vuotias. Koirasta on jäänyt kokonaisuutena positiivinen kuva kaikin puolin.
Zurikin kävi rupeloimassa ja kenguroimassa pihalla. Sillä oli tuntuvasti energiaa ja se selvästi nautti siitä ettei Aava ollut sille uhkana ulkona. Iloinen juoksentelija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti