Odotettua treeniä Kalixissa

Tänään taas pääsi nauttimaan treenistä Kalixissa Timpan, Bossen ja Kristiinan kanssa. Aamusella keitin mukaan teetä ja pakkasin reppuun edellisenä iltana leipomani suklaamuffinit. Timpan kyytiin hyppäsin Icalta ja matka kohti odotettua treeniä ja treenipaikkaa alkoi. Paikkana oli jo aiemmasta tuttu monttu likellä ampumarataa. Maasto oli siitä mukava, että se loi hyvät puitteet monipuolisille treeneille. Metsässä ei juuri lunta ollut, joten sinne sai ison osan treenistä tehtyä. Saapuessamme paikalle Bossella ja Kristiinalla oli jo selvät sävelet treenin suhteen. Päivän aikana teimme oikeastaan vähän kaikkea. Linjaa, markkeerauksia, lähihakua ja hakua. Seuraamista ja passia unohtamatta.


Nousimme rinnettä ylös, josta alkoi metsä. Siellä meillä oli linjamaali, johon teimme kolme eri linjaa eri suunnista. Motivoimme paikan hyvin koirille niin, että kuljimme jokaisen linjan erikseen ja heittelimme damit raakkuen ja taputellen paikalle. Aava tuli lähimmäksi katsomaan heitot. Linjojen motivoinnin jälkeen palasimme repuillemme ja otimme teehuikat ennen aloitusta. Tämän jälkeen menimme Aavan kanssa ensimmäiselle linjalähetyspaikalle. Bossen neuvoilla otin muutamia askelia linjalla ennen lähetystä. Käsi ojoon ja eteen-käskyllä lähetys. Sinne män ja tuli hetken kuluttua damin kanssa takaisin. Hyvä, nopea suoritus Aavalta.

Aavan linjan jälkeen palasimme repuille tekemään muutamia markkeerauksia damitykin kanssa. Bosse ampui ensin Aavalle. Se katsoi sen tarkkana ja virittäytyi jousenlailla lähtemään. Se oli kuitenkin paikoillaan tarkkana ja hiljaa, joten se sai lähtöluvan. Se oli markkeerannut hyvin ja nouti valkoiseen sukkaan puetun damin nopeasti.

Tämän jälkeen otimme vielä markkeerauksia. Aava sai hyvää passia ja vain kerran; ohjaajan töpistä se lähti ns. toisen noutoon. Koiraa ei onneksi ollut vielä töissä ja sain Aavan nopeasti pysäytettyä heti alkukiitoon. Aava kokeili myös parimarkkeerausta niin, että Bosse ampui kaksi damia. Yhden Aavalle ja yhden Özalle. Aava haki ensin jälkimmäiseksi ammutun ja kun toisen kerran otimme samalla tyylillä Aava nouti ensin ammutun ensin, jolloin viive oli odotuksessa hieman pidempi ja jälkimmäinen markkeeraus olisi voinut olla sille suureksi häiriöksi. Se kuitenkin teki noudot tyylikkäästi ja nopeasti.

 

Lähihakua

Lähihakua teimme reppujemme likällä sijaitsevien kuusten juureen. Siinä kohtaa maa ei ollut lumen peitossa ja kasvillisuus oli hyvin näköisällä. Istutin Aavan puiden väliin ja hajustin damilla kiertän aluetta koiran ympäri. Alue jätettiin siis tyhjäksi dameista. Palasin pienen matkan päähän koiran eteen. Annoin pysähtymisvihellyksen, jonka jälkeen annoin koiralle trillauksella lähihakukäskyä. Aava lähti hyvin hakemaan ja piti pienen alueen hyvin. Koira pysäytettiin hetken kuluttua ja toistettiin damilla hajustamista. Tällä kertaa alueelle jätettiin kaksi kävyn kokoista pientä damia, niin ettei koira nähnyt niitä. Jälleen  palattiin lähetyskohtaan ja toistettiin em. pysäytys ja trillaus. Näytin kädellä Aavalle suuntaa mistä sen piti alkaa hakemaan. Heti tärppäsi. Palautuksen jälkeen koira taas alueella ja uudelleen hakemaan. Aava sai tehtävän näyttämään helpolta. Olin yllättynyt kuinka hyvin se alueen piti ja käytti nenäänsä.

Lähihaun jälkeen aloimme ottaa jälleen linjoja ja lähdimme palaamaan autoja kohti samalla. Aavalle ehkä päivän paras markkeeraus ja hyvä tipsi siinä samalla minulle ohjaajana tuli, kun Kristiina otti Klaran kanssa ohjausta. Ennen kuin Kristiina lähetti koiransa, Bosse ampui toiseen suuntaan meille markkeerauksen. Aavan tuli odottaa kunnes Klaralla oli dami suussa. Aava oli jälleen ampumisen jälkeen viritettynä lähtöön, mutta odotuksen aikana se selvästi rentoutti itseään. Se katsoi silti tiiviisti markkeerausta. Toisin kuin emäntä, joka saikin Bosselta pyyhkeitä. Olin jatkuvasti käännellyt päätä pois markkeeraukselta katsoessani miten Klara työskentelee ja milloin sillä on dami tuotavanaan. Bosse varoitti tämän johtavan siihen, että koirakin alkaa katsoa mitä se ohjaaja vilkuilee ja alkaa luopua markkeerausdamista. Lähettäessä se ei sitten välttämättä muistakkaan suuntaa tai edes mitä oli menossa tekemään. Hyvä tipsi minulle. :)

Hakua

Tämän jälkeen sitten kävelimme autoille, joiden läheiseen rinteeseen Bosse tekaisi vielä hakualueen. Sinne lähettelimme koiriamme vuorotellen hakuun. Öza kävi muistaakseni noukkimassa ensimmäisen, jonka jälkeen lähetin muutaman kerran Aavan hakuun. Aava teki tänään hyvää hakua. Viimeisellä lähetyksellämme se ei löytänytkään damia niin nopeasti ja joutui hieman etsiskelemään enemmän. Se kuitenkin piti alueen hyvin. Laajensi maltillisesti tehden kokoajan töitä. Vihdoin dami sitten löytyi ja olin tyytyväinen koirani työskentelyyn koko iltapäivälle jatkuneen treenin osalta.

Ja ne miinukset..

Tämän päivän miinuksia oli lähinnä perusasioissa eli Aava inisi hieman ja sen seuraaminen ei ollut kovin mallikasta. Ei kamalaakaan, mutta ei mieleeni. Aava edisti jatkuvasti, etenkin hihnassa ja passissa se piti tosiaan pientä piipausta vähän väliä.. jälleen hoitaen tyylikkäästi väistöliikkeetkin.

Päivän jälkeen Aava on ollut todella väsynyt. Se oli jo autossa, pienen painin jälkeen Reiskan kanssa, silmät sikkuralla ja kaikkensa antaneen näköinen. Omaan autoon hypätessämme näytti kuin se juuri ja juuri pysyi hereillä. Huippu treeni senkin suhteen. Luulen, että menimme Aavan kanssa taas molemmat tänään huimasti eteenpäin.




Kuvassa Reiska ja Aava. Väsyneet kaverukset kotimatkalla.

Ja sitten jo unessa..