Elä tee niinkuin minä teen, vaan niinkuin minä sanon..

Muitakin sopivia fraaseja ja ajatuksia olisi;

• Paras treeni on joskus tekemätön treeni
• Treenaa oikeassa mielentilassa
• Vika ei ole koirassa, vaan ohjaajassa
• Vika ei vieläkään ole koirassa, vaan suunnittelemattomassa treenissä. Mieti mitä sillä kerralla treenaat ja miten ratkaiset mahdollisesti eteen tulevat ongelmat.
• Onko koirasi taso sellainen kuin suunniteltu treeni vaatii; pystyykö sitä esim. ohjaamaan avuksi.

Yleensä kursseja tai treenejä vetäessä toitotan ties kuinka moneen otteeseen noita em. asioita. Miksi se oli niiiin vaikea itse niitä nyt toteuttaa. Pieni notkahdus koiranohjaajan selkärangassa.

Jos edes se lähtö sujuisi

Sunnuntain ja ihanan ilman kunniaksi pakkasin tavarat ja koirat autooni. Kaikki näytti sujuvan kohtuullisesti lähdössä. Mitä nyt kello tikitti ja nosti stressiä, että edes ehtii treenipaikalle ennen hämärää. Auto oli ihanan lämmin kun hyppäsin penkille ja käänsin virta-avainta..klik..klik.. ei virtaa. Akku siis jälleen tyhjännyt itsensä auton seisoessa viikkoja paikoillaan. Nooh, soitetaan apua, siirretään toinen auto likemmäksi ja appiukko kävi kaapeleilla sitten starttaamassa Hiluxin. Vihdoin tien päällä ja matkalla tankille. Uskallan juuri ja juuri sammuttaa auton, mutta pakko, koska bensatankin luukku lähtee auki vain avaimella. Tai siis lähtisi, jos se ei olisi niin jäässä, että avain murtuu jo siihen pisteeseen, että seuraavaksi se menee poikki. Taas apua.. Nyt sellainen löytyy bensa-aseman vierestä Rickon työpaikalta. Sulatellaan lukko ja takaisin bensaa hakemaan. Vihdoin treenipaikalla.

Voi käsi mikä treeni, ei näin...

Päätän ottaa ensin treeniä Zurin kanssa ja Aava jää autoon odottamaan. Zurille ammumme damitykillä markkeerauksia taimikkoiseen rinteeseen. Ensimmäisen sen taisi löytää, mutta kaikki muut meneekin sitten täysin siltä ohitse. Tässä vaiheessa astuu otsikointi ja ensimmäisen kappaleen fraasit mukaan. Yritän auttaa koiraa, avustaja selän takana.. neuvoen. Kokeillaan auttaa uudelleen. Käyrä nousee, eikä koiran tai minun työskentelystä tule enää mitään. Kihinää ja pihinää. Ärinää ja purinaa. Hermostun koiralle ja tuon sen kyllä sille esille. Seuraaminenkin on huonoa. "Huono koira." (vaikkei oikeasti olekkaan) No ompa ihme kun emäntä sihisee vieressä, niin että savu nousee korvista. Koira hihnaan ja autoon. Siinä oli sen treeni siltä erää. Toista koiraa ei edes huvita treenata niin ilostuttava olo on.

Otan kuitenkin kupin teetä ja lasken kierroksia. Teen juotuani käytän Aavan tarpeillaan ja otan sitten vielä Zuppuran kanssa vähän luoksetuloa/ pysähtymistä tiellä. Ne menevätkin jo ok. Vähän sitten iloisia pallonoutoja sille. Nekin menevät mukavasti. Heitellään sille sitten muutamia suht helppoja markkeerauksia, jotka se hakee kivasti. Iloinen olemus alkaa palata jo koiraan, sen sijaan, että se luimistelisi ja kaartelisi minua ollen erittäin työhaluton. Käynnistä jäi sille kuitenkin mukava kuva. Loppujen lopuksi. Oman hillinnän pettämiseen en ollut vielä seuraavalle päivällekkään kovin tyytyväinen. murr.

 

Aavan rauhallisemman mielen treeniä

Aavan kanssa otin sitten myös muutamia palautusharjoituksia pallon kanssa. Sen palautus oli selvästi parempi. Se tulee palautuksessa käskystä sivulle ja antaa damin rauhallisemmin. Ei ihan vielä täysin rauhassa, mutta jo paremmin.

Päätän, että olen jo sen verran kiukustani päässyt ylitse, että otan Aavan kanssa linjatreeniä. Menen rinteen alapuolelle, jätän koiran siihen istumaan rinnettä kohden ja kiipeän heittelemään kolme mustaa damia rinteen yläpuolelle. Palaan koiran luo kiertäen alas toista, viereistä rinnettä. Aava on kuitenkin jo kovasti menossa dameille, joten sitä ei häirinnyt se mistä tulin.

Otin muutaman askeleen taaksepäin seurauttaen koiraa ja käännyin takaisin rinnettä kohden. Koira matkaan. Aava menee suoraviivaisesti dameille, nappaa yhden ja tulee viivana takaisin.

Taas otamme hieman etäisyyttä linjalla. Nyt otan reilummin. Matkaa kasvatetaan. Jouduin hieman kanttaamaan linjaa, koska se ei enää pysynyt suorana, vaan olisi ollut ihan vinkkura siitä kohtaa johon pysähdyin. Kävelen siis niin kauan sivulla kunnes linja näyttää oikeasti suoralta. Nyt Aava matkaan. Ajattelen lähettäessäni, että ongelmia voi tulla, koska linja muuttui aika oleellisesti ja aika kauan jouduin Aavan kanssa sämpläämään ennen lähetystä sen paikan kanssa. Hieman ennen rinteen lakea Aavan nokka kääntyy hitusen sivulle, kuin varmistamaan ettei maali ole vielä siinä. Annan varalta vahvistuskäskyn "eteen", eikä koira harhaudu taimikkoon vaan juoksee dameille.

Kolmanteen noutoon otan taas reilusti matkaa lisää, menen lähes jo tielle kulmittain. Nyt koira näkyy pienenä pisteenä, kun se pääsee perille mäen päälle. Se ei heti löydä damia, mutta äkkää pian oikean paikan ja tuo damin jälleen onnistuneesti minulle.

Kävelemme tietä pitkin autolle päin. Aava jolkuttelee eempänä nuuskien ja tehden kierroksia. Annakin sillä huomio-vihellyksen testatakseni sen kuuntelutaajuutta. Aava pysähtyi heti hyvin ja kääntyi katsomaan tarkkaavaisena minua, että "mitä asiaa?". Heitän damin viereiseen pusikkoon ja Aava saa mennä noutamaan sen. Hyvä lopetus treenille muutamien iloisten pallonoutojen kera.

Hämärä painaa jo päälle, kun ajelen koirineni pois montulta. Mieli kuitenkin parempana varmasti kaikilla meillä kolmella. :)