Vaikka tänään olisi sään puolesta voinut lähteä ulkoilemaankin, olin niin laiska, että jättäydyin ulkotreenistä ja treenasin sen sijaan jotain sisällä molempien koirien kanssa.
Tein tytöille samanlaisen treenin eli mitä nyt sisällä voi; damin kantamista, seuraamista dami suussa, noutoja, palautuksia. Täytyy sanoa, että kyllä tänään pikkuinen punaturkki veti pidemmän korren ja onnistui treenissä paremmin. Sen luovutukset olivat jälleen kauniin rauhallisia käteen ja tehtävät se ymmärsi Aavaa paremmin.
Tein tytöille yhden harjoituksen niin, että jätin koiran istumaan, tiputin damin välille ja menin seisomaan toiselle puolelle damia hyvän matkan päähän. Kutsuin koiraa, jolloin sen pitäisi tuoda dami matkalta. Zurilta tämä onnistui heti hyvin ja oikein, mutta Aavalle damin mukaan ottaminen tuotti vaikeuksia ymmärtää. Se pyrki tulemaan luokse ilman damia useaan otteeseen ja sitä piti kehoittaa ottamaan matkalta se damikin mukaan. Tietenkin jos haluaa oikein syvällisesti analysoida ns. virhettä, niin voi päätyä jopa siihen, että koira teki oikein. Tällä tarkoitan sitä, että varsinaisestihan annoin Aavalle luoksetulo-käskyn ja kuten ennenkin todettu Aava on erittäin kuuliainen koira ja sen piirteen takia tulisi ohjaajana olla varovainen. Koira saattoi siis totella käskyä niinkin hyvin, että se mielsi damin kielletyksi ja totteli käskyä tulla luokse. Mene ja tiedä siitä. Viisaammat kertokoon.
Muutamien toistojen ja Aavan rohkaisemisen jälkeen se alkoi innokkaasti ottaa damin matkalta mukaan. Ei siis kovin suuritöinen asia kuitenkaan. Muutenkin noita toistoja tehdessä sen palautukset paranivat, eikä se virvelöinyt. Onnistunut treeni senkin suhteen. Ja voi kuinka ylpeä olin taas Zurista. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti